Läpsyn säännöt

Pelaa läpsyä selaimessa

Kokeile sääntöjä heti käytännössä: valitse vastustajien määrä ja vaikeustaso, käännä kortteja omasta pakastasi ja läpsäise, kun kaksi samanarvoista korttia osuu peräkkäin. Selainpeli noudattaa tämän sivun sääntöjä kuvakorttien yrityksiä ja turhan läpsyn korttisakkoa myöten – voileipä, kymppi-läpsy ja läpsäisykielto kytkeytyvät päälle kotisäännöistä.

Pelin tavoite

Läpsyn tavoite on kerätä kaikki pakan kortit itselleen. Tämä on hyvä sanoa heti ääneen, sillä se on päinvastoin kuin useimmissa korttipeleissä: siinä missä seiskassa ja muissa karistuspeleissä korteista hankkiudutaan eroon, läpsyssä jokainen voitettu kasa on palkinto ja askel kohti voittoa.

Kortteja ei pelata kädestä eikä niitä edes katsota: jokainen kääntää sokkona oman pakkansa päällimmäisen kortin yhteiseen kasaan, ja kasa vaihtaa omistajaa kahta reittiä – nopeimmalle läpsäisijälle, kun kaksi samanarvoista korttia osuu peräkkäin, tai kuvakorttisäännön kautta. Molemmat käydään läpi omissa luvuissaan.

Valmistelu ja jako

Läpsyä pelaa 2–8 pelaajaa tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Yli neljän pelaajan porukassa sekoitetaan kaksi pakkaa yhteen, jotta pakat eivät huvene liian nopeasti.

1. Sekoita pakka ja jaa kaikki kortit pelaajille yksi kerrallaan kuvapuoli alaspäin. Jako saa mennä epätasan – parin kortin ero ei tunnu pelissä mitenkään.
2. Jokainen kokoaa korttinsa omaksi pakakseen kuvapuoli alaspäin eteensä pöydälle.
3. Omia kortteja ei katsota – ei jaossa eikä pelin aikana. Jos joku kurkkaa, katsottu kortti siirretään rangaistukseksi hänen pakkansa alle.
4. Sopikaa ennen aloitusta turhan läpsyn rangaistus ja mahdolliset lisäsäännöt – joka porukalla on läpsyssä omat tapansa.

Muuta ei tarvita: ei lyöntipinoa, ei nostopakkaa, ei kynää eikä paperia. Keskelle pöytää jätetään vain tyhjä tila yhteiselle kasalle, ja sen ympärille mahtuvat kaikkien kämmenet.

Pelin kulku: kortti kasaan sokkona

Aloittaja on jakajan vasemmalla puolella, ja vuoro kiertää myötäpäivään. Oma vuoro on yksinkertaisin mahdollinen:

1. Käännä pakkasi päällimmäinen kortti kuvapuoli ylös yhteiseen kasaan keskelle pöytää.
2. Vuoro siirtyy seuraavalle, joka kääntää oman korttinsa kasan päälle. Kasa kasvaa, kunnes jompikumpi pelin kahdesta tapahtumasta laukeaa: läpsäisy tai kuvakortin yritysvelvoite.

Hyvä tapa on kääntää kortti ripeällä, selvällä liikkeellä niin, ettei kääntäjä näe sitä muita aikaisemmin. Koska kukaan ei tiedä omia korttejaan, pelissä ei ole mitään suunniteltavaa – on vain kasvava kasa, kiihtyvä rytmi ja valppaina odottavat kädet. Juuri siksi läpsy toimii niin hyvin sekapöydässä: aikuisen kokemus ei auta sokkona käännettyä korttia vastaan.

Läpsäisy: kaksi samaa peräkkäin

Pelin nimikkohetki syntyy, kun kasaan osuu kaksi samanarvoista korttia peräkkäin – esimerkiksi kahdeksikko kahdeksikon päälle. Maalla ei ole väliä, vain arvolla. Silloin:

1. Kuka tahansa saa läpsäistä kasaa kämmenellään – myös pelaaja, jonka vuoro ei ole, ja myös pelaaja, jonka kortit ovat loppuneet.
2. Alimmainen käsi voittaa. Se, jonka kämmen ehti kasalle ensimmäisenä, jää muiden käsien alle ja saa koko kasan.
3. Voittaja työntää kasan kortit oman pakkansa alle kuvapuoli alaspäin, ja kääntäminen jatkuu normaalisti.

Läpsäisy on aina kilpailu, joten pidä kädet valmiina koko ajan – mutta ei kasan päällä leijumassa. Väärään aikaan kasaan lyöty kämmen on turha läpsy, ja siitä rangaistaan, kuten alempana kerrotaan.

Kuvakortit ja yritykset

Parin metsästyksen rinnalla läpsyssä kulkee toinen sääntötaso, joka on lainaa englantilaisesta Beggar-my-neighbour-pelistä: kuvakorttien yritykset. Kun joku kääntää kasaan kuvakortin – sotamiehen, rouvan, kuninkaan tai ässän, sillä ässä lasketaan läpsyssä kuvakortiksi – seuraavan pelaajan on saatava kasaan oma kuvakortti tietyllä määrällä yrityksiä:

• Sotamies (J): 1 yritys
• Rouva (Q): 2 yritystä
• Kuningas (K): 3 yritystä
• Ässä (A): 4 yritystä

Yritys tarkoittaa yhtä pakasta käännettyä korttia. Jos yksikään käännetyistä ei ole kuvakortti, kasan saa se, joka kuvakortin käänsi – hän työntää kasan pakkansa alle, ja peli jatkuu. Jos taas yrityksistä paljastuu kuvakortti, tilanne kääntyy: velvoite siirtyy seuraavalle pelaajalle, jonka on nyt vastattava uuden kuvakortin mukaisella yritysmäärällä. Ketju voi kiertää pöytää pitkäänkin, ja kasa lihoo joka kierroksella.

Läpsäistä saa myös kuvakorttien kääntelyn aikana. Jos yritysten keskellä kasaan osuu kaksi samanarvoista korttia peräkkäin, nopein kämmen vie kasan kuvakorttivelvoitteen ohi. Valppaus ei siis saa herpaantua hetkeksikään, vaikka joku parhaillaan laskisi yrityksiään ääneen.

Turha läpsy ja rangaistukset

Innokkaimmat kämmenet lyövät välillä kasaan, jossa mitään paria ei ole. Tällainen turha läpsy – toisissa ohjeissa nimeltään virheellinen läpsäisy – ei jää ilman seurauksia, mutta rangaistuksesta on kaksi vakiintunutta linjaa, ja käytännöt vaihtelevat pöytäkunnittain:

• Korttisakko (yleisin): erehtynyt antaa omasta pakastaan yhden kortin jokaiselle muulle pelaajalle – myös niille, joiden kortit ovat loppuneet. Luontevin tapa on antaa kortit katsomatta ja työntää ne pakan alle, kuten voitetut kasatkin.
• Läpsäisykielto: erehtynyt ei saa läpsäistä uudelleen, ennen kuin joku muu pelaaja on läpsäissyt kasaa. Tämä on toinen suomalaisissa ohjeissa mainittu linja.

Sopikaa linja ennen ensimmäistä korttia. Korttisakko pitää pelin liikkeessä ja antaa kortittomille ylimääräisen tien takaisin peliin, joten useimmat pöydät pelaavat sillä.

Putoaminen ja paluu peliin

Ennemmin tai myöhemmin joltakulta loppuvat kortit – kasa vei viimeisetkin. Läpsyssä tämä ei tarkoita putoamista:

• Kortiton pelaaja jää pöytään kädet valmiina. Hän ei käännä kortteja, mutta saa läpsäistä siinä missä muutkin.
• Onnistunut läpsäisy palauttaa peliin: voitettu kasa on uusi pakka, ja kääntövuorot jatkuvat normaalisti.
• Korttisakolla pelattaessa kortiton saa kortin myös silloin, kun joku muu lyö turhan läpsyn – sekin riittää paluuseen.

Paluumahdollisuus on läpsyn omaleimaisimpia piirteitä, ja se on syytä pitää voimassa: kukaan ei joudu katselemaan loppupeliä sivusta, ja koko pöytä pysyy valppaana viimeiseen korttiin asti.

Pelin päättyminen

Peli päättyy, kun yksi pelaaja on kerännyt kaikki kortit itselleen: hän on voittaja. Sen kummempia seremonioita ei ole: läpsyssä ei lasketa pisteitä eikä pelata jakosarjoja, vaan uusi peli alkaa sekoittamalla pakka ja jakamalla uudelleen.

Ison porukan pelit voivat venyä, koska kortit kiertävät kasan kautta edestakaisin. Jos ilta ei riitä, harvemmin mainittu kotisääntö on sopia aikaraja etukäteen: kun aika loppuu, eniten kortteja kerännyt voittaa. Perussääntöihin tämä ei kuulu, mutta isolla porukalla se toimii.

Esimerkkitilanne

Neljä pelaajaa: Anni, Eetu, Salla ja Ville. Kasa on tyhjä, ja Anni aloittaa.

1. Anni kääntää 4♦, Eetu 9♣ ja Salla 9♥ – kaksi ysiä peräkkäin! Kolme kämmentä iskee kasaan lähes yhtä aikaa, mutta Villen käsi on alimmaisena. Ville työntää koko kasan pakkansa alle.
2. Vuorossa on Ville, ja hän kääntää J♠:n. Sotamies on kuvakortti, joten Annin on käännettävä kuvakortti yhdellä yrityksellä. Kasaan kääntyy 6♦ – ei osumaa, joten Ville saa kasan.
3. Seuraavalla kierroksella Eetu kääntää A♥:n. Ässä on läpsyssä kuvakortti: Sallalla on nyt neljä yritystä. Kolmas yritys on Q♣ – kuvakortti! Velvoite kääntyy Villelle, jolla on rouvaa vastaan kaksi yritystä.
4. Villen ensimmäinen yritys on 5♠ ja toinen 5♦ – pari! Läpsäistä saa myös yritysten aikana, ja nopein kämmen kuuluu Sallalle. Salla vie kasan, ja Villen kuvakorttipulma raukeaa siihen.
5. Muutamaa kierrosta myöhemmin Annin kortit loppuvat. Hän jää pöytään odottamaan, ja kun kasaan osuu kaksi kuutosta peräkkäin, Annin kämmen on alimmainen. Anni palaa peliin voitetulla kasalla.
6. Peli jatkuu, kunnes kaikki 52 korttia ovat samassa pakassa. Sen omistaja voittaa.

Esimerkissä näkyvät pelin kaikki kolme moottoria: pari laukaisee läpsäisyn, kuvakortit siirtelevät kasaa ilman läpsyjäkin, ja tarkka kämmen tuo pudonneen takaisin peliin.

Läpsy, seiska, stressi vai Slapjack?

Netissä läpsy sekoitetaan jatkuvasti peleihin, joilla ei ole sen kanssa juuri mitään tekemistä. Neljä nimeä, neljä eri peliä:

• Läpsy (tämä sivu) on reaktiopeli: kortteja käännetään sokkona yhteiseen kasaan, pari laukaisee läpsäisyn, ja voittaja kerää kaikki kortit itselleen.
• Seiska on karistuspeli: seitsemän kortin käsi, lyönnit maan tai arvon mukaan ja seiskat jokereina. Tavoite on päinvastainen – korteista hankkiudutaan eroon. Seiska ja läpsy mainitaan usein samassa lauseessa, mutta ne eivät ole edes sukua keskenään, eikä kummassakaan pelissä läpsäistä seiskan kohdalla.
• Stressi ja Lännen nopein ovat kahden pelaajan nopeuspelejä, joissa kortteja lyödään kädestä keskipinoihin ±1-säännöllä. Stressissäkin läpsäistään, mutta rooli on käänteinen: hitaampi saa kortit, ja kortit ovat rangaistus – läpsyssä ne ovat koko pelin palkinto.
• Slapjack on amerikkalainen sukulaispeli, jossa läpsäistään vain sotamiehen kohdalla – pari ei merkitse mitään, eikä kuvakorttien yrityksiä ole. Moni suomenkielinen sivusto kääntää Slapjackin säännöt läpsyksi sellaisinaan, mutta suomalaisessa läpsyssä laukaisin on pari, ei sotamies.

Hakuvinkki: käytä hakusanoja ”läpsy korttipeli” ja tarkista ohjeesta ensin, mikä läpsäisyn laukaisee – siitä näkee heti, kummasta sääntöperinteestä ohje on peräisin.

Muunnelmat

Läpsystä ei ole virallista sääntökirjaa, joten pöytäkohtaiset erot ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Yllä kuvatut perussäännöt ovat suomalaisten ohjeiden yhteinen ydin; ottakaa muunnelmat käyttöön vasta, kun niistä on sovittu ääneen.

Voileipä

Läpsäisyn laukaisee parin lisäksi myös pari yhden kortin yli: esimerkiksi seiska–vitonen–seiska. Kansainvälisissä läpsypeleissä voileipä on vakiokalustoa, ja Suomessa se mainitaan sovittavana lisäsääntönä osassa ohjeita. Läpsäisyjä tulee tuntuvasti tiheämmin, joten se on hyvä lisä, kun peruspeli alkaa sujua.

Kymppi-läpsy

Sovittava lisäsääntö, jossa läpsäistään myös kympin kohdalla – tai versiosta riippuen silloin, kun kasan kaksi päällimmäistä korttia ovat yhteensä kymmenen, esimerkiksi kuutonen ja nelonen. Jälkimmäinen versio pitää laskupään hereillä ja sopii hyvin koululaisporukan peliin.

Suora

Yksittäisissä ohjeissa mainittu laajennus: läpsäistä saa, kun kasaan kertyy neljä korttia nousevassa tai laskevassa arvojärjestyksessä peräkkäin. Harvinainen ja vaativa – neljän kortin jonon huomaaminen täydessä vauhdissa on jo taitolaji.

Läpsäisykielto turhasta läpsystä

Korttisakon vaihtoehto, joka esiteltiin jo rangaistusluvussa: turhan läpsyn lyönyt ei saa läpsäistä, ennen kuin joku muu on läpsäissyt kasaa. Kevyempi kuin korttisakko, mutta puree silti – seuraava aito pari voi mennä sivu suun.

Käänteinen läpsy

Yhdessä ohjeessa kuvattu nurinkurinen versio: kasan saakin viimeinen eli hitain kämmen, ja tavoitteena on päästä korteista eroon ensimmäisenä. Yksittäinen kotisääntö, ei osa perussääntöjä. Hauska vaihtelu silti, kun perusläpsy on kulunut puhki.

Slapjack – amerikkalainen versio

Läpsäisy vain sotamiehen kohdalla, ei pareja eikä kuvakorttien yrityksiä. Tämä on oma pelinsä, ei suomalaisen läpsyn muunnelma – mutta jos porukka haluaa kokeilla, säännöt vaihtuvat yhdellä lauseella.

Läpsäise ensin itseäsi

Yhdessä ohjekokoelmassa mainittu huumoriversio, jossa pelaajan on ensin läpsäistävä itseään – vaikkapa otsaan – ja vasta sitten kasaa. Hidastaa kaikkia saman verran ja nostaa naurun määrää enemmän kuin yksikään toinen sääntö. Sopii illan viimeisiin peleihin.

Strategia ja vinkit

• Käännä yhdellä kädellä, läpsäise toisella. Pidä vahvempi käsi vapaana kasaa varten ja käännä kortit heikommalla – kääntävä käsi on aina hitaampi lähtemään.
• Katso kasaa, älä omaa pakkaasi. Kääntäminen sujuu sormituntumalla. Silmien paikka on kasan päällimmäisessä kortissa, sillä vain se ratkaisee.
• Pidä päällimmäinen arvo mielessä. Moni kokenut pelaaja toistaa mielessään kasan päällimmäistä arvoa – kun sama arvo kääntyy, kämmen lähtee ennen kuin ajatus ehtii perille.
• Älä leiju kasan päällä. Kämmen kasan yläpuolella houkuttaa turhaan läpsyyn, ja korttisakko syö pakkaa nopeammin kuin yksikään hävitty kasa. Rento käsi pöydän reunalla on nopeampi kuin jännittynyt käsi ilmassa.
• Terästäydy kuvakorttien aikana. Yritysputket vievät huomion laskemiseen, ja juuri silloin parit yllättävät. Kasa on isoimmillaan kuvakorttiketjun lopussa, ja silloin sen läpsäiseminen myös palkitsee eniten.
• Kortittomana keskity. Ilman kääntövuoroja voit antaa kaiken huomiosi kasalle – moni paluu onnistuu juuri siksi.

Läpsy lasten kanssa

Läpsy on yksi parhaista lasten korttipeleistä: pelissä ei tarvitse lukea, laskea eikä muistaa mitään – riittää, että tunnistaa kaksi samanarvoista korttia ja ehtii lyödä kämmenen kasaan. Reaktiopelinä se myös tasaa ikäerot: lapsen kädet ovat usein aikuisen käsiä nopeammat, ja sokkona käännetyt kortit nollaavat kokemusedun.

Pienimpien kanssa kannattaa aloittaa pelkällä parisäännöllä ja lisätä kuvakorttien yritykset vasta, kun läpsäisy sujuu. Tasoitukseksi aikuinen voi läpsäistä heikommalla kädellään. Lisää samantasoisia pelejä löydät helppojen korttipelien listalta, ja kahden pelaajan iltaan sopivia korttipelit kahdelle -sivulta – myös läpsy toimii kahdestaan, vaikka on parhaimmillaan isommalla porukalla.

Historia ja nimet

Läpsyn kuvakorttisääntö on suoraa perua englantilaisesta Beggar-my-neighbour-pelistä, jota on pelattu ainakin 1800-luvulta lähtien: siinä kuvakortti velvoittaa vastaamaan yhden, kahden, kolmen tai neljän kortin ”maksulla” täsmälleen samoin kuin läpsyn yrityksissä. Kun tähän runkoon lisätään läpsäisy parin kohdalla, saadaan läpsy – ja sama yhdistelmä synnytti Yhdysvalloissa pelin nimeltä Egyptian Ratscrew, läpsyn lähimmän kansainvälisen serkun.

Läpsyn omasta taipaleesta Suomessa ei ole dokumentoitua historiaa: peli on kulkenut koulujen, kesämökkien ja leirien kautta suusta suuhun, ja kirjalliset lähteet ovat vasta nykyaikaisia sääntökokoelmia. Siksi yksityiskohdista on hyvä sopia ääneen ennen pelin alkua. Pelin termit läpsäisystä kuvakorttiin löydät sanastostamme.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on läpsy korttipelinä?

Läpsy on reaktiopeli, jossa 2–8 pelaajaa kääntää vuorotellen kortteja yhteiseen kasaan. Kun kasaan osuu kaksi samanarvoista korttia peräkkäin, kasaa läpsäistään – nopein eli alimmainen käsi saa koko kasan itselleen. Voittaja on se, joka kerää lopulta koko pakan. Peliin kuuluu myös kuvakorttien yrityssääntö, joka on lainaa englantilaisesta Beggar-my-neighbour-pelistä.

Milloin kasaa saa läpsäistä?

Perussääntö on yksi: kasaa läpsäistään, kun kaksi samanarvoista korttia osuu kasaan peräkkäin – esimerkiksi kahdeksikko kahdeksikon päälle. Läpsäistä saa kuka tahansa pelaaja, myös se, jonka vuoro ei ole, ja myös kuvakorttien yritysten aikana. Muut läpsäisytilanteet, kuten voileipä tai kymppi-läpsy, ovat sovittavia lisäsääntöjä, eivät osa perussääntöjä.

Kuka saa kasan, jos moni läpsäisee yhtä aikaa?

Kasan saa alimmainen käsi eli se, joka ehti läpsäistä ensimmäisenä – muiden kädet jäävät sen päälle. Voittaja työntää koko kasan oman pakkansa alle kuvapuoli alaspäin, ja kääntäminen jatkuu normaalisti. Kirjoitetuissa säännöissä täydellistä tasatilannetta ei ratkaista mitenkään – sopikaa oma tapa, esimerkiksi niin, että kasa jää pöytään ja peli jatkuu, kunnes seuraava pari ratkaisee.

Mitä kuvakortit tekevät läpsyssä?

Kun kasaan käännetään kuvakortti tai ässä, seuraavan pelaajan on yritettävä saada kasaan kuvakortti kortin arvon mukaisella määrällä yrityksiä: sotamiehen jälkeen yhdellä, rouvan jälkeen kahdella, kuninkaan jälkeen kolmella ja ässän jälkeen neljällä. Jos kuvakorttia ei tule, kasan saa se, joka kuvakortin käänsi. Jos tulee, velvoite siirtyy seuraavalle pelaajalle. Läpsäisy on sallittu myös yritysten aikana.

Mitä turhasta läpsystä seuraa?

Yleisimmän suomalaisen säännön mukaan turhasta läpsystä eli aiheettomasta läpsäisystä rangaistaan antamalla yksi kortti jokaiselle muulle pelaajalle – myös niille, joilta kortit ovat loppuneet. Toinen tunnettu tapa on läpsäisykielto: erehtynyt ei saa läpsäistä uudelleen, ennen kuin joku muu on läpsäissyt. Sopikaa rangaistus ennen pelin alkua.

Putoaako pelistä pois, kun kortit loppuvat?

Ei lopullisesti – tämä on läpsyn hauskin erikoisuus. Kortiton pelaaja jää pöytään ja voi palata peliin läpsäisemällä onnistuneesti seuraavan kasan itselleen. Vasta jos paluu ei onnistu ennen pelin loppua, peli päättyy hänen osaltaan. Siksi läpsyssä kukaan ei joudu katselemaan sivusta, mikä tekee siitä erinomaisen lastenpelin isollekin porukalle.

Saako omia korttejaan katsoa?

Ei saa. Kortit jaetaan kuvapuoli alaspäin, ja jokainen pitää pakkansa edessään katsomatta sitä – kukaan ei siis tiedä, mitä kääntää seuraavaksi. Jos pelaaja kurkkaa korttejaan, yleinen rangaistus on siirtää katsottu kortti oman pakan alle. Sattuma pitää pelaajat tasaväkisinä: läpsyssä ratkaisee reaktionopeus, ei korttituuri tai muisti.

Onko läpsy sama peli kuin seiska tai stressi?

Ei ole – kolme eri peliä. Seiska on karistuspeli, jossa seitsemän kortin kädestä hankkiudutaan eroon ja seiskat toimivat jokereina. Stressi on kahden pelaajan nopeuspeli, jossa kortteja lyödään keskipinoihin ±1-säännöllä ja korttien saaminen on rangaistus. Läpsyssä tavoite on päinvastainen: kaikki kortit yritetään kerätä itselle nopealla läpsäisyllä.

Miten läpsy eroaa amerikkalaisesta Slapjackista?

Slapjackissa kasaa läpsäistään vain, kun käännetty kortti on sotamies – pari ei merkitse mitään, eikä kuvakorttien yrityssääntöä ole. Suomalaisessa läpsyssä läpsäisyn laukaisee kaksi samanarvoista korttia peräkkäin, ja kuvakortit tuovat peliin oman lisätasonsa. Sama parien ja kuvakorttien yhdistelmä kehittyi Yhdysvalloissa Egyptian Ratscrew -peliksi, joka on läpsyn lähin kansainvälinen serkku.

Kokeile myös näitä

• Stressi 2 pelaajaa · helppo
• Lännen nopein 2 pelaajaa · helppo
• Seiska 2–7 pelaajaa · helppo
• Musta Pekka 2–8 pelaajaa · helppo