Musta Pekan säännöt
Musta Pekka – kaupoissa nykyisin lyhyesti Pekka – on monen suomalaisen ensimmäinen korttipeli: parit pois, kortti sokkona naapurilta, ja se, jolle pariton Pekka jää, häviää. Tämä opas kattaa sekä tavallisella pakalla pelattavan pariversion että Pekka-erikoispakan perheversion, muunnelmat ja pelin värikkään historian.
| Pelaajia | 2–8 (parhaimmillaan vähintään kolme) |
|---|---|
| Pakka | Pekka-erikoispakka tai tavallinen pakka + jokeri |
| Vaikeustaso | Erittäin helppo – ikäsuositus noin 5 vuodesta alkaen |
| Erikoiskortti | Pekka – pakan ainoa pariton kortti |
| Peliperhe | Välttelypelit (kansainvälisesti Old Maid / Schwarzer Peter) |
Pelin tavoite
Musta Pekka on välttelypeli: pakassa on täsmälleen yksi pariton kortti, Pekka, eikä sitä saa pelattua pois millään – se voi vain vaihtaa omistajaa. Pelaajat muodostavat pareja ja laskevat ne pöytään, kädet kevenevät kierros kierrokselta, ja lopussa pelissä on jäljellä pelkkä Pekka. Häviäjä on se, jolle Pekka jää – hän ”jää Mustaksi Pekaksi”.
Pelistä elää Suomessa kaksi rinnakkaista versiota. Pariversiossa kortit lasketaan pöytään kaksittain, ja pelin ainoa varsinainen tulos on häviäjä. Perheversiossa, jota pelataan Pekka-erikoispakalla, kerätään neljän kortin perheitä – ja voittaja on eniten perheitä koonnut. Tämä opas käy läpi molemmat, sillä kumpikin on yhtä lailla ”se oikea” Musta Pekka. Suomalaisessa korttipelien luokittelussa peli on vaihtamispeli ja rangaistuksenvälttämispeli: kortit vaihtavat omistajaa, ja huonoa korttia yritetään olla keräämättä.
Millä pakalla pelataan? Kolme vaihtoehtoa
Musta Pekkaa on myyty ja pelattu vuosikymmenten mittaan monenlaisilla pakoilla, ja säännöt taipuvat niihin kaikkiin. Kolme päälinjaa:
Pekka-erikoispakka eli perhepakka
Se kuuluisa suomalainen pakka: kortit muodostavat neljän kortin perheitä – isä, äiti, poika ja tytär – ja joukossa on yksi perheetön Pekka. Perheet ovat ammattikuntia leipurista pankkiiriin, ja korttien nimet on painettu suomeksi ja ruotsiksi. Painoksia on ollut useita, eikä perheiden määrä ole vakio: museokokoelmista löytyy esimerkiksi 45 kortin pakka, jossa on yksitoista perhettä ja Pekka. Rasiassa on perinteisesti kulkenut ohjeet kahteen peliin, Pekkaan ja Hullunkurisiin perheisiin.
Paripakat
Perhepakan rinnalla on aina myyty pareihin perustuvia pakkoja. Kaupoista saa edelleen itävaltalaisen Piatnikin ”Pekka pelikortit” -pakan: 25 korttia eli 12 kuvaparia ja Pekka, 2–8 pelaajalle, ikäsuositus viisi vuotta. Tavoite on sama kuin aina: muodostaa pareja, päästä korteista eroon eikä jäädä Pekan kanssa.
Tavallinen pakka ja jokeri
Kotipelin yleisin tapa: tavalliseen 52 kortin pakkaan lisätään yksi jokeri, joka toimii Pekkana. Parit muodostetaan arvon mukaan – kaksi ysiä, kaksi rouvaa – ja lopussa pariton jokeri jää jonkun käteen. Jos jokeria ei löydy, pakasta voi myös poistaa yhden kortin, jolloin sen pariksi jäänyt kortti toimii Pekkana; tästä lisää muunnelmissa.
Valmistelu ja jako
- Sekoita pakka huolellisesti – kukaan ei saa tietää, mihin käteen Pekka päätyy.
- Jaa koko pakka yksi kortti kerrallaan niin tasan kuin se menee. Epätasaiset kädet kuuluvat peliin, eikä niitä tasata.
- Jokainen katsoo korttinsa ja laskee heti kaikki valmiit parit pöytään kuvapuoli ylöspäin. Perheversiossa pöytään lasketaan vain kokonaiset neljän kortin perheet.
- Loput kortit järjestetään käteen viuhkaksi, selkäpuoli muihin pelaajiin päin.
Jos kädessä on kolme samanarvoista korttia, pöytään menee niistä vain pari – kolmas jää käteen odottamaan neljättä. Aloittajaksi sopii jakaja tai jakajan vasemmalla puolella istuva; vakiintunutta sääntöä aloittajasta ei ole, joten tapa kannattaa sopia samalla kun sovitte noston suunnasta.
Pelin kulku vuoro vuorolta
- Vuorossa oleva pelaaja nostaa sokkona yhden kortin naapurinsa kädestä. Naapuri pitää korttinsa viuhkana selät nostajaan päin eikä saa paljastaa, missä mikäkin kortti on.
- Jos nostettu kortti muodostaa parin jonkin käsikortin kanssa, pari lasketaan heti pöytään. Muussa tapauksessa kortti jää käteen – myös Pekka.
- Vuoro siirtyy eteenpäin, ja seuraava nostaa oman naapurinsa kädestä. Nosto kiertää samaan suuntaan koko pelin ajan.
- Kun pelaajan käsi tyhjenee, hän poistuu pelistä turvassa ja seuraa loppua sivusta.
- Peli päättyy, kun kaikki parit ovat pöydässä ja pelissä on jäljellä yksi ainoa kortti – Pekka.
Noston suunnasta ohjeet vaihtelevat: toisissa nostetaan vasemman naapurin kädestä, toisissa oma viuhka tarjotaan seuraavalle pelaajalle. Pelin kannalta erolla ei ole merkitystä – sopikaa suunta ennen ensimmäistä jakoa ja pitäkää se samana loppuun asti.
Pelin pituus riippuu suoraan pakan koosta: 25 kortin paripakalla jako on ohi selvästi nopeammin kuin 53 kortin jokeripakalla, jossa Pekka ehtii kiertää useammankin kierroksen ennen loppuratkaisua.
Perheversio: Pekka-pakan oma peli
Pekka-erikoispakan mukana kulkevat säännöt tekevät pelistä keräilypelin. Nostot kulkevat täsmälleen kuten pariversiossa, mutta pöytään ei lasketa pareja vaan kokonaisia perheitä: isä, äiti, poika ja tytär samasta ammattikunnasta. Kolmen kortin vajaata perhettä pidetään kädessä, kunnes neljäs jäsen löytyy naapurin viuhkasta.
Myös voittoehto muuttuu: eniten perheitä koonnut pelaaja voittaa, ja Pekan kanssa viimeiseksi jäänyt häviää siinä missä pariversiossakin. Peli on siksi kaksisuuntainen – samalla kun väistelet Pekkaa, kilpailet perhesaaliista muiden kanssa.
Perheversio antaa Pekalle jopa taktisen roolin: perinteisten ohjeiden mukaan Pekan saanut voi yrittää laittaa kortin kiertoon, kun seuraava pelaaja nostaa hänen kädestään – tai pitää sen kädessään myöhempää taktikointia varten. Kun voitto ratkeaa perheillä, Pekka kädessä ei ole vielä katastrofi, kunhan siitä ehtii eroon ennen viimeisiä nostoja.
Esimerkkikierros neljällä pelaajalla
Aino, Eetu, Leo ja Sara pelaavat tavallisella pakalla ja jokerilla. Jaon jälkeen jokainen laskee valmiit parinsa pöytään – kasaan kolahtaa heti toistakymmentä paria, ja Ainon käsi kevenee eniten. Jokeri on jaossa osunut Saralle, mutta sitä ei tietenkään kukaan muu tiedä.
Aino aloittaa ja nostaa Eetun viuhkasta ysin. Hänellä on jo ysi kädessä, joten pari kolahtaa pöytään ja käsi kevenee kahdella kortilla. Eetu nostaa Leolta rouvan – ei paria, kortti jää käteen. Leo nostaa Saralta ja pitää ilmeensä peruslukemilla: kädessä on nyt jokeri. Sara jatkaa peliä kevyemmin mielin.
Kierroksia myöhemmin Eetu laskee viimeisen parinsa ja poistuu pelistä turvassa. Kolmen pelaajan kesken Pekka vaihtaa omistajaa vielä kahdesti: Leo saa kierrätettyä jokerin Ainolle, joka järjestää viuhkansa heti uudelleen, ettei korttia löydettäisi samasta kohdasta. Viimeisellä nostolla Sara vetää Ainolta kympin, laskee parin – ja jää tuijottamaan kätensä viimeistä korttia: yksinäistä jokeria. Pöydässä on kaikki 26 paria, ja Sara on tämän jaon Musta Pekka.
Pelin päättyminen: kuka jää Mustaksi Pekaksi?
Loppu on aina sama: viimeinen pelissä oleva kortti on Pekka, koska kaikilla muilla korteilla on pari. Pekan haltija häviää ja ”jää Mustaksi Pekaksi” – titteli, joka kulkee kantajallaan vähintään seuraavaan jakoon asti.
Muodollista voittajaa pariversiossa ei perinteisesti nimetä: peli tuottaa häviäjän, ja kaikki muut voittavat. Monessa pöydässä voittajaksi lasketaan silti ensimmäisenä korteistaan eroon päässyt – kelpo kotisääntö, kunhan siitä sovitaan etukäteen. Perheversiossa voittaja on aina eniten perheitä kerännyt pelaaja.
Entä häviäjän rangaistus? Pelin saksalaisessa kantamuodossa, Schwarzer Peterissä, häviäjän nenään tai poskeen maalataan nokitäplä – tapa on siellä kiinteä osa pelin luonnetta. Suomalaiseen perinteeseen nokeaminen ei ole samalla tavalla vakiintunut: meillä häviäjälle riittää yleensä Pekan pilkkanimi. Jos porukkanne haluaa täplän, sopikaa siitä – ja piirtovälineestä – ennen peliä.
Muunnelmat ja kotisäännöt
Musta Pekka elää monena versiona, ja netin ohjeet sekoittavat niitä iloisesti keskenään. Näistä kannattaa sopia ääneen ennen peliä:
Jätkä-Pekka – peli ilman jokeria
Saksalaisen perinteen tapa pelata tavallisella pakalla: pakasta poistetaan yksi jätkä (perinteisesti ristijätkä), jolloin parittomaksi jäävä jätkä – kantapelissä patajätkä – toimii Pekkana. Kortteja on silloin 51 eikä jokeria tarvita. Suomessa jokeritapa on yleisempi, mutta tämä toimii siinä missä sekin.
Vanhapiika eli Old Maid
Englanninkielinen sisarpeli: pakasta poistetaan yksi rouva, ja parittomaksi jäävä rouva on ”vanhapiika”, jota kukaan ei halua. Mekaniikka on täsmälleen sama – vain vältelty kortti ja tarina sen ympärillä vaihtuvat.
Väriparit
Kansainvälinen kiristysruuvi: pari kelpaa vain, jos kortit ovat samaa väriä – pata ristin kanssa, hertta ruudun kanssa. Sääntö puolittaa kelvollisten parien määrän ja pidentää peliä. Suomalaisiin sääntöihin värivaatimus ei kuulu: meillä pari on kaksi samanarvoista korttia maasta riippumatta.
Hullunkuriset perheet
Pekka-erikoispakan toinen peli, jonka ohjeet ovat kulkeneet samassa rasiassa. Perheitä kerätään kysymällä kortteja ääneen muilta pelaajilta, ei sokkona nostamalla – ja peliin on myyty myös omia pakkoja, joista Pekka-kortti puuttuu kokonaan. Rauhallisempi ja muistipainotteisempi peli samoilla korteilla.
Hai, hui! ja muut teemapakat
Kaupoissa kiertää myös teemapakkoja, joissa vältelty kortti on vaihdettu: tunnetuimmassa hai ottaa Pekan paikan, ja käteen jääneen hain omistaja huutaa lopuksi ”Hai, hui!”. Mekaniikka on täsmälleen Musta Pekka – parit kerätään ja yksinäistä korttia vältellään – joten saman pelin voi pelata millä tahansa tällaisella pakalla tai tavallisilla korteilla.
Sarjapeli
Vakiintunutta pistelaskua Musta Pekassa ei ole, vaikka netin ohjeisiin on ilmestynyt kaikenlaisia taulukoita. Jos haluatte pelata sarjan, yksinkertaisin tapa on merkitä häviöt tukkimiehen kirjanpidolla ja katsoa illan päätteeksi, kuka jäi Pekaksi useimmin.
Strategia ja vinkit
Musta Pekka on tuuripeli, jossa päätöksiä tehdään vähän – mutta juuri siksi ne harvat ratkaisevat, ja tärkein niistä pelataan kasvoilla.
- Sekoita viuhkasi joka vuoron jälkeen. Jos Pekka pysyy samassa kohdassa kättäsi, tarkkaavainen naapuri oppii välttämään sitä – tai poimimaan kortit sen ympäriltä.
- Älä paljasta nostoa ilmeelläsi. Ilahtuminen parista ja jähmettyminen Pekasta ovat pelin luetuimmat merkit. Hyvä pokerinaama voittaa useammin kuin hyvä onni.
- Harhauta sijoittelulla. Klassikkotemppu on työntää yksi kortti viuhkasta hieman muita ylemmäs – moni nostaja tarttuu juuri siihen. Kortin ei kannata olla Pekka joka kerta, muuten temppu kärähtää nopeasti.
- Seuraa pöytään laskettuja pareja. Niistä näkee, mitkä arvot ovat jo poissa pelistä ja kuinka lähellä loppuratkaisu on.
- Perheversiossa Pekka voi odottaa. Kun voitto ratkeaa perheillä, Pekkaa ei tarvitse paniikissa kierrättää: keskity täydentämään vajaat perheesi ja hankkiudu Pekasta eroon vasta loppua kohti.
- Muista, että kyse on ilveilystä. Musta Pekan paras strategia on teatteri – huokaukset, virnistykset ja harhautukset kuuluvat peliin ja tekevät siitä hauskan.
Lasten kanssa ja isolla porukalla
Musta Pekka on monen suomalaisen ensimmäinen korttipeli, eikä syyttä: sääntöjä on kourallinen, vuorot ovat nopeita eikä häviökään jää kaivelemaan. Paripakan ikäsuositus on viisi vuotta, ja peli opettaa huomaamatta parien tunnistamista, vuoron odottamista ja pienen pettymyksen sietämistä.
Pienimpien kanssa kannattaa valita pieni pakka: 25 kortin paripakka pysyy pikkukäsissä paremmin kuin 53 kortin jokeripakka, ja peli on ohi ennen kuin kärsivällisyys loppuu. Tavallisesta pakasta voi myös ottaa mukaan vain osan arvoista – vaikkapa kortit kakkosesta kymppiin ja jokerin – jolloin jako kevenee samassa suhteessa. Muita saman tason pelejä löydät helppojen korttipelien listalta.
Isolla porukalla, kuudesta kahdeksaan pelaajaa, kädet jäävät lyhyiksi ja Pekka kiertää vauhdilla – hyvä juhlapeli. Kahdestaan peli sen sijaan latistuu nopeasti, koska molemmat päättelevät pian, missä Pekka on; kahden pelaajan iltaan löytyy parempia vaihtoehtoja kahden pelin listaltamme.
Historia: Peliko-pakasta pelkäksi Pekaksi
Musta Pekka kuuluu eurooppalaiseen välttelypelien perheeseen, jonka tunnetuimmat haarat ovat saksalainen Schwarzer Peter ja englantilainen Old Maid. Saksalainen tarina yhdistää nimen 1800-luvun alun rosvoon Johann Peter Petriin, jonka kerrotaan opettaneen pelin vankilatovereilleen noin vuonna 1811 – itse peli lienee tarinaa vanhempi. Ruotsissa peli on Svarte Petter, Ranskassa Vieux Garçon, Unkarissa Fekete Péter.
Suomessa 1900-luvulla myytiin useita erilaisia Musta Pekka -pakkoja, sekä pari- että perheversioina. Se tunnetuin – ammattikuntien perheet leipurista pankkiiriin – on Peliko-pakka, jonka kuvitus on peräisin 1930-luvun lopulta. Kuvittajasta on kaksi versiota: useimmat lähteet nimeävät tekijäksi Bo Bjurströmin (1916–1993), jonka signeeraus BoB löytyy korteista, mutta pelin valmistaja on itse maininnut myös Arnold Tilgmannin – täyttä varmuutta asiasta ei ole.
1990-luvun alussa pelin nimi lyheni kaupoissa muotoon Pekka, vaikka kuvitus säilyi ennallaan. Kesäkuun 4. päivänä 2020 Martinex, jonka Peliko-merkin alla pakkaa myytiin, veti Pekka-pelikortit pois myynnistä saamansa palautteen jälkeen – päätös syntyi kesän 2020 rasismikeskustelun aallossa, ja pakkaa oli siihen mennessä myyty 1930-luvulta asti.
Itse peliä ei ole kielletty eikä se ole kadonnut mihinkään: Piatnikin 25 kortin paripakkaa myydään suomalaisissa kaupoissa edelleen, ja tavallinen pakka jokereineen odottaa useimpien kotien laatikossa.
Nimen monet merkitykset – ja kuuluisa sanonta
Hakusana ”musta pekka” tarkoittaa montaa muutakin kuin korttipeliä, joten selvyyden vuoksi:
- Musta Maija on eri korttipeli: tavallisella pakalla pelattava lyöntipeli, jossa vältelty kortti on patarouva. Sukua vain hengeltään.
- Aku Ankan Musta Pekka on Disney-konna, Mikki Hiiren arkkivihollinen – ei mitään tekemistä korttipelin kanssa.
- Valio Mustapekka on pippurinen tuorejuusto, joka vastaa hauista ”musta pekka juusto”.
- Nimeä kantavat myös ravintolat ja kaupat – helsinkiläinen K-kauppa vaihtoi vuonna 1996 nimensä Pekasta Musta-Pekaksi asiakkaiden toiveesta, siis päinvastaiseen suuntaan kuin korttipeli.
Kielessä peli elää sanontana: ”jäädä musta pekka käteen” tarkoittaa jäämistä tappiolle tai vastuunkantajaksi tilanteessa, jonka muut onnistuivat väistämään. Sanonta tulee suoraan pelistä – Pekka-korttia ei saa pelattua pois, se vain kiertää kädestä toiseen, ja lopussa joku jää sen kanssa. Pienellä alkukirjaimella kirjoitettu mustapekka tarkoittaa sanakirjoissakin häviäjän käteen jäävää korttia, myös kuvaannollisesti. Lisää korttitermejä löydät sanastosta.
Usein kysytyt kysymykset
- Mikä on Musta Pekka?
- Musta Pekka on lasten korttipeli, jossa pakan ainoa pariton kortti – Pekka – kiertää pelaajalta toiselle, eikä sitä saa pelattua pois. Häviäjä on se, jolle kortti jää viimeisenä käteen. Nimi tarkoittaa sekä peliä että itse korttia, ja kaupoissa peli on kulkenut 1990-luvulta asti lyhyemmällä nimellä Pekka.
- Miten Musta Pekkaa pelataan tavallisella korttipakalla?
- Lisää pakkaan yksi jokeri, joka toimii Pekkana. Koko pakka jaetaan, valmiit parit lasketaan pöytään, ja sen jälkeen nostetaan vuorotellen sokkona yksi kortti naapurin kädestä. Parit muodostetaan arvon mukaan. Lopussa pelissä on jäljellä vain jokeri – sen haltija häviää.
- Montako pelaajaa Musta Pekkaan tarvitaan?
- Peli toimii 2–8 pelaajalla, ja esimerkiksi kaupoissa myytävän Piatnikin Pekka-pakan ikäsuositus on viisi vuotta. Kahdestaan molemmat päättelevät nopeasti, missä Pekka on, joten mukavimmillaan peli on vähintään kolmella pelaajalla.
- Kuka voittaa Musta Pekan?
- Pariversiossa varsinainen tulos on häviäjä: se, jolle Pekka jää. Moni pöytä pitää voittajana ensimmäisenä korteistaan eroon päässyttä – siitä kannattaa sopia etukäteen. Pekka-erikoispakan perheversiossa voittaja on aina se, joka on kerännyt eniten kokonaisia neljän kortin perheitä.
- Pitääkö parin korttien olla samaa väriä?
- Ei suomalaisissa säännöissä: pari on kaksi samanarvoista korttia maasta ja väristä riippumatta. Värisääntö – pata ristin kanssa, hertta ruudun kanssa – kuuluu kansainväliseen Old Maid -perinteeseen, ja siitä voi halutessaan sopia erikseen ennen peliä.
- Miksi Musta Pekka poistui kaupoista?
- Martinex veti perinteisen Pekka-pelikorttipakan pois myynnistä 4.6.2020 saamansa palautteen jälkeen. Itse peliä ei ole kielletty: Piatnikin 25 kortin Pekka-pakkaa myydään suomalaisissa kaupoissa edelleen, ja pelata voi aina myös tavallisella pakalla ja jokerilla.
- Kuka piirsi Musta Pekka -kortit?
- Tunnetuimman suomalaisen pakan kuvat piirsi useimpien lähteiden mukaan Bo Bjurström (1916–1993) 1930-luvun lopulla – korteista löytyy signeeraus BoB. Pelin valmistaja on itse maininnut tekijäksi myös Arnold Tilgmannin, joten täyttä varmuutta kuvittajasta ei ole.
- Mistä tulee sanonta ”jäädä musta pekka käteen”?
- Sanonta tulee suoraan korttipelistä: Pekka-korttia ei saa pelattua pois, vaan se kiertää pelaajalta toiselle, ja lopussa joku jää sen kanssa. Arkikielessä sanonta tarkoittaa jäämistä tappiolle tai vastuunkantajaksi tilanteessa, jonka muut onnistuivat väistämään.
- Onko Musta Pekka sama peli kuin Musta Maija?
- Ei ole. Musta Maija on lyöntipeli, jota pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ja jossa vältelty kortti on patarouva. Yhteistä peleillä on vain ajatus, ettei mustaa korttia saa jäädä käteen – säännöt ovat aivan erilaiset, ja Musta Maijalla on oma sivunsa.