Rommi-korttipelin säännöt
Rommi on maailman pelatuimpiin kuuluvan korttipeliperheen perusmuoto: kerää kädestäsi suoria ja settejä, pöytää ne näkyville ja tyhjennä kätesi ennen muita. Tämä opas käy läpi suomalaiset säännöt jaosta pisteenlaskuun – ja erottaa heti alkuun pelin samannimisestä juomasta ja samalta kuulostavasta raminasta.
| Pelaajia | 2–6 (seitsemällä pelaajalla kaksi pakkaa) |
|---|---|
| Pakka | Tavallinen 52 kortin pakka, jokerit sovittaessa mukaan |
| Jako | Kahdelle 10 · kolmelle 7 (tai 10) · neljälle ja viidelle 7 · kuudelle 6 |
| Vaikeustaso | Helppo – vuoron rytmin nosto–pöytäys–poisto oppii heti |
| Peliperhe | Rommipelit (kansainvälisesti Rummy) |
Pelin tavoite
Rommissa tavoitteena on järjestää käsikortit yhdistelmiksi – suoriksi ja seteiksi – ja pöydätä ne näkyville niin, että pääset korteistasi eroon ennen muita. Kierros päättyy, kun joku pelaajista tyhjentää kätensä; muille lasketaan käteen jääneistä korteista miinuspisteitä. Partian voittaa se, jolla on sovitun kierrosmäärän jälkeen vähiten pisteitä.
Pelin sydän on yksinkertainen rytmi: nosta kortti, järjestele kättäsi, heitä kortti pois. Jokainen poistopakkaan heitetty kortti on samalla tiedonmuru vastustajille – ja jokainen sieltä nostettu kortti paljastaa, mitä itse keräät. Siksi rommi on samaan aikaan helppo oppia ja yllättävän syvä pelata.
Rommi, ramina vai Rummikub?
Sana rommi tarkoittaa suomessa kahta asiaa: sokeriruokopohjaista juomaa ja tätä korttipeliä. Tällä sivulla puhutaan pelkästään korttipelistä – siitä pelistä, joka tunnetaan englanniksi nimellä rummy ja jonka perussääntöihin koko laaja rommipelien perhe pohjautuu.
Samalta kuulostavia mutta eri asioita on muitakin, ja sekaannukset ovat yleisiä:
- Ramina on kokonaan eri peli: suomalainen tikkipeli, jossa pelataan potista ja lasketaan tikkejä. Rommisukuun se ei kuulu lainkaan.
- Rummikub on laatoilla pelattava pöytäpeli. Idea on lainattu rommista, mutta kortteja siinä ei käytetä.
- Ginirommi, Viisisataa-rommi ja canasta ovat rommiperheen omia pelejään, joilla on omat sääntönsä – ne esitellään lyhyesti muunnelmissa.
Toisin kuin vaikkapa marjapussi tai ristiseiska, rommi ei ole alkuperältään suomalainen kansanpeli vaan maailmalta lainattu klassikko, joka on kotiutunut tänne omine pelitapoineen. Korttitermit – pöytäys, nostopakka ja muut – löydät myös sanastostamme.
Valmistelu ja jako
Rommia pelataan tavallisella 52 kortin pakalla. Jokerit voi ottaa mukaan, ja suomalaisissa pöydissä ne yleensä otetaankin – niiden käyttö on kuvattu omassa luvussaan. Pelaajia tarvitaan vähintään kaksi ja mukaan mahtuu kuusi; seitsemällä pelaajalla sekoitetaan kaksi pakkaa yhteen.
- Jakaja sekoittaa pakan ja jakaa jokaiselle kädet pelaajamäärän mukaan: kahdelle 10 korttia, kolmelle 7 (monessa pöydässä 10), neljälle ja viidelle 7 ja kuudelle 6 korttia.
- Loput kortit asetetaan pöydän keskelle kuvapuoli alaspäin nostopakaksi.
- Nostopakan päällimmäinen kortti käännetään sen viereen kuvapuoli ylöspäin – se aloittaa poistopakan.
- Jokainen järjestää kätensä: maat ja arvot vierekkäin, alkavat yhdistelmät yhteen. Se nopeuttaa peliä huomattavasti.
Huomaa, että kolmen ja viiden pelaajan jaossa eri oppaat neuvovat hieman eri määriä – yleisin suomalainen tapa on yllä, ja vaihtoehdot on koottu kiistatilanteisiin. Tärkeintä on, että koko pöytä pelaa samalla jaolla.
Yhdistelmät: suora ja setti
Rommissa on täsmälleen kaksi yhdistelmätyyppiä, ja molemmissa on oltava vähintään kolme korttia:
- Suora (monessa oppaassa myös sarja): vähintään kolme peräkkäistä saman maan korttia, esimerkiksi hertan 5–6–7 tai padan 10–J–Q–K.
- Setti (myös ryhmä): kolme tai neljä samanarvoista korttia – yhdessä pakassa siis eri maista, esimerkiksi kolme yhdeksikköä.
Nimitykset vaihtelevat oppaasta toiseen, mutta yhdistelmät ovat aina nämä samat kaksi. Ässä käy suoran kumpaankin päähän: A-2-3 ja Q-K-A ovat molemmat laillisia. Sama ässä ei kuitenkaan voi olla pieni ja suuri yhtä aikaa – kulman ympäri kiertävä K-A-2 ei ole suora.
Vuoron kulku: nosto, pöytäys, lisäys ja poisto
Vuoro etenee aina samassa järjestyksessä, ja siihen kuuluu neljä vaihetta – kaksi pakollista ja kaksi vapaaehtoista:
- Nosto (pakollinen). Ota yksi kortti: joko nostopakan päällimmäinen, jonka näet vasta käteesi, tai poistopakan päällimmäinen, jonka kaikki näkevät.
- Pöytäys (vapaaehtoinen). Laske pöytään yksi tai useampi valmis yhdistelmä kädestäsi. Pistevaatimusta ei ole – ensimmäisenkin yhdistelmän saa avata heti, kun se on koossa.
- Lisäys (vapaaehtoinen). Liitä käsikorttejasi pöydällä jo oleviin yhdistelmiin – sekä omiisi että muiden pöytäämiin. Suoran jatkoksi käy seuraava saman maan kortti, kolmen kortin settiin neljäs samanarvoinen.
- Poisto (pakollinen). Heitä yksi kortti kuvapuoli ylöspäin poistopakkaan. Vuoro päättyy aina tähän ja siirtyy seuraavalle pelaajalle.
Yksi rajoitus kannattaa painaa mieleen: poistopakasta nostettua korttia ei saa heittää takaisin poistopakkaan samalla vuorolla. Nostettu kortti on siis oikeasti otettava käyttöön – sääntö estää pakan pyörittämisen tyhjän panttina.
Jos nostopakka loppuu kesken kierroksen, poistopakka käännetään uudeksi nostopakaksi ja peli jatkuu. Osa pöydistä sekoittaa kortit ennen kääntämistä, osa kääntää sellaisenaan – sopikaa tapa etukäteen. On myös pöytiä, joissa pakkaa ei käännetä lainkaan; tämä Pysäytys-muunnelma esitellään jäljempänä.
Jokerin käyttö
Jokerit ovat perusrommissa valinnaiset, mutta suomalaisissa pöydissä ne ovat yleensä mukana. Jokeri korvaa yhdistelmässä minkä tahansa kortin: suoraan hertan 6–7–jokeri tai settiin 9–9–jokeri se käy siinä missä oikea korttikin.
Jokerin kääntöpuoli on hinta: käteen jäänyt jokeri maksaa pisteenlaskussa 15 miinuspistettä – enemmän kuin yksikään tavallinen kortti. Jokeria ei siis kannata jäädä hautomaan.
Monessa suomalaisessa pöydässä pelataan lisäksi jokerin lunastusta: pöydätyn jokerin saa omalla vuorollaan vaihtaa siihen korttiin, jonka paikkaa se yhdistelmässä pitää, ja ottaa jokerin omaan käteensä uusiokäyttöön. Tapa on yleinen muttei ehdoton sääntö – säännöt vaihtelevat pöydittäin, joten varmistakaa oma linja ennen jakoa.
Kierroksen päättyminen
Kierros päättyy heti, kun joku pelaaja pääsee eroon viimeisestä kortistaan – pöytäämällä, lisäämällä tai heittämällä sen poistopakkaan. Viimeinen kortti saa siis mennä joko pöytään tai poistoon; muunnelmassa nimeltä Sakausrommi viimeinen kortti on pakko heittää pois, eikä sitä saa pöydätä.
Entä jos joku pöytää koko kätensä yhdellä vuorolla? Suomalaisissa perussäännöissä siitä ei yleensä lasketa erillistä bonusta – kierros vain päättyy ja pisteet lasketaan normaalisti. Kansainvälisessä pelitavassa tunnetaan tupla-rommi, jossa tällainen kertalaakista voittaminen tuplaa kierroksen pisteet. Jos haluatte bonuksen mukaan, sopikaa siitä ennen partiaa.
Pisteenlasku
Kierroksen voittaja ei saa pisteitä. Muut pelaajat laskevat käteensä jääneet kortit, ja summa kirjataan miinuspisteinä:
| Numerokortit 2–10 | silmäluvun mukaan |
|---|---|
| Kuvakortit J, Q, K | 10 pistettä |
| Ässä | 11 pistettä |
| Jokeri | 15 pistettä |
Partian pituudesta sovitaan etukäteen: pelataan joko kiinteä määrä kierroksia tai sovittuun miinuspisterajaan asti – tavallisesti johonkin sadan ja viidensadan väliin. Kun raja tulee vastaan, vähiten pisteitä kerännyt voittaa koko partian.
Kaksi laskutapaa kiertää rinnakkain, ja ne kannattaa tuntea. Osa pöydistä laskee ässän yhdeksi pisteeksi yhdentoista sijaan – kansainvälisten perussääntöjen tapa. Ja maailmalla pelataan yleisesti myös niin päin, että voittaja saa muiden käsikorttien summan pluspisteinä ja partia pelataan tavoitesummaan, jolloin suurin pistemäärä voittaa. Suomalainen valtavirta on kuitenkin miinuslasku, ja tämä sivu noudattaa sitä.
Esimerkkivuoro käytännössä
Katsotaan yksi vuoro alusta loppuun pelin keskivaiheilta. Kädessäsi on hertan 5, 6 ja 7, yhdeksiköt padasta ja rististä, ruutukuningas, ruutukolmonen, ristijätkä ja patakakkonen. Poistopakan päällä on kaikkien näkyvillä ruutuyhdeksikkö.
- Nosto: otat poistopakasta ruutuyhdeksikön – se täydentää settisi. Nostopakasta olisit voinut saada mitä tahansa; nyt otit varman kortin, mutta samalla koko pöytä näki, että keräät yhdeksikköjä.
- Pöytäys: lasket pöytään kaksi yhdistelmää: setin pata 9 – risti 9 – ruutu 9 ja suoran hertta 5–6–7. Kädessä on nyt enää neljä korttia.
- Lisäys: vastustaja on aiemmin pöydännyt setin kolmesta jätkästä. Liität oman ristijätkäsi siihen neljänneksi kortiksi – lisäys vastustajan yhdistelmään on täysin sallittu. Kolme korttia jäljellä.
- Poisto: heität ruutukuninkaan poistopakkaan – kymmenen pisteen riski pois kädestä. Huomaa, että juuri nostamaasi ruutuyhdeksikköä et olisi saanut heittää takaisin samalla vuorolla.
Käteen jäivät ruutukolmonen ja patakakkonen – kaksi halpaa korttia, jotka voivat vielä poistua lisäyksinä. Yksi vuoro pudotti käden yhdeksästä kortista kahteen ja jätti riskipisteitä vain viisi.
Kotisäännöt ja kiistatilanteet – sopikaa nämä ennen peliä
Rommin perusrunko on kaikkialla sama, mutta muutama yksityiskohta vaihtelee pöydästä toiseen. Nämä kannattaa käydä ääneen läpi ennen ensimmäistä jakoa:
- Kolmen ja viiden pelaajan jako. Kolmelle jaetaan yleisimmin 7 korttia, mutta moni pöytä pelaa 10:llä; viidelle jaetaan Suomessa yleensä 7, kansainvälisissä ohjeissa usein 6.
- Ässän pistearvo. Suomalainen valtavirta laskee 11, osa pöydistä 1. Ero on iso, jos ässiä jää käteen.
- Jokerin lunastus. Saako pöydätyn jokerin vaihtaa oikeaan korttiin ja ottaa käteen? Yleinen tapa, mutta ei itsestäänselvyys.
- Lisäys ennen omaa avausta. Perussäännöissä muiden yhdistelmiin saa lisätä heti; osa pöydistä vaatii, että oma ensimmäinen pöytäys on tehty ensin.
- Poistopakan kääntäminen. Sekoitetaanko kortit, kun poistopakka käännetään uudeksi nostopakaksi – vai päättyykö kierros siihen?
- Viimeinen kortti. Saako viimeisen kortin pöydätä, vai onko se pakko heittää poistopakkaan (Sakausrommi)?
- Bonus koko käden pöytäyksestä. Perussäännöissä ei bonusta; tuplapisteet on kansainvälinen lisä.
- Partian pituus. Montako kierrosta pelataan tai mihin pisterajaan asti?
Mikään näistä ei ole ”väärä” tapa pelata – kiista syntyy vasta, jos linjasta ei ole sovittu. Kolmekymmentä sekuntia ennen jakoa säästää illan.
Rommi kahdelle ja isolla porukalla
Rommi skaalautuu harvinaisen hyvin. Kahden pelaajan rommi on pelin tarkin muoto: kymmenen kortin kädet antavat tilaa pitkille suorille, ja koska poistopakkaa lukee vain yksi vastustaja, jokainen heittosi on suoraan hänelle joko lahja tai savuverho. Kahden pelaajan peli-iltaan löytyy lisää vaihtoehtoja listaltamme korttipelit kahdelle.
Isolla porukalla kädet lyhenevät: kuudelle jaetaan kuusi korttia, ja seitsemällä pelaajalla sekoitetaan kaksi pakkaa yhteen. Isossa pöydässä kierrokset ovat nopeita ja onnen osuus kasvaa – juuri siksi rommi toimii sekaporukan seurapelinä, jossa on mukana eri-ikäisiä ja eritasoisia pelaajia.
Lasten kanssa rommi on erinomainen ensimmäinen ”oikea” korttipeli: vuoron kaava on aina sama, ja yhdistelmien etsiminen opettaa huomaamaan sarjoja ja ryhmiä. Opettelukierroksen voi pelata kortit avoimina, jolloin aikuinen voi neuvoa – ja pisteet voi aluksi jättää laskematta. Muita helposti opittavia pelejä on koottu helppojen korttipelien listalle.
Muunnelmat
Rommi on kokonaisen peliperheen kantamuoto, ja muunnelmia riittää kevyistä kotisäännöistä itsenäisiin peleihin. Tunnetuimmat:
Tupla-rommi (going rummy)
Kansainvälinen klassikkolisä: jos pelaaja pöytää koko kätensä yhdellä vuorolla tekemättä aiempia pöytäyksiä, kierroksen pisteet kaksinkertaistetaan. Palkitsee riskinotosta – käden hautominen loppuun asti on vaarallista, jos joku muu ehtii ulos ensin.
Sakausrommi
Muuten perusrommi, mutta viimeistä korttia ei saa pöydätä: se on pakko heittää poistopakkaan. Pieni muutos, iso vaikutus loppupeliin – kättä ei voi tyhjentää pelkillä yhdistelmillä, vaan ulospääsy on suunniteltava poiston kautta.
Pysäytys
Kun nostopakka loppuu, poistopakkaa ei käännetä uudeksi nostopakaksi. Vuorot jatkuvat vain poistopakan varassa, ja kierros päättyy, kun kukaan ei enää halua nostaa sieltä korttia – silloin kaikki laskevat kätensä pisteet. Nopeuttaa peliä ja rankaisee korttien panttaamisesta.
Boathouse-rommi
Tiukka muunnelma: poistopakasta nostettaessa on nostettava lisäksi kortti nostopakasta, yhdistelmiä ei saa pöydätä ennen kuin joku pääsee ulos koko kädellään kerralla, eikä muiden yhdistelmiin lisätä. Ässä saa tässä versiossa kiertää kulman ympäri – K-A-2 on laillinen suora.
Kalooki
Kilparommi kahdella pakalla ja neljällä jokerilla, 2–6 pelaajalle; kortteja jaetaan pelaajamäärän mukaan 15, 13 tai 11. Ensimmäisen pöytäyksen on oltava vähintään 51 pistettä, muiden yhdistelmiin ei saa lisätä ennen omaa avausta, ässä maksaa 15 ja jokeri 25 pistettä, ja koko käden kertapöytäys tuo muille 25 pisteen sakon. Tästä pelistä se kuuluisa 51 pisteen raja on peräisin – perusrommiin se ei kuulu.
Viisisataa-rommi ja canasta
Viisisataa-rommissa pisteitä kerätään plussalle pöydätyistä korteista ja partia pelataan 500 pisteeseen; isoksi kasvanut ässä maksaa 15 ja jokeri 25. Saman linjan jatkokehitelmä on canasta, jossa tavoitellaan vähintään seitsemän kortin yhdistelmiä – rommiperheen strategisin jäsen. Kierrostehtäviin perustuva shanghai on sekin samaa sukua.
Ginirommi
Kahden pelaajan tiivistelmä: kymmenen kortin kädet, yhdistelmät pidetään kädessä pelin loppuun asti, ja kierros päätetään koputtamalla, kun irtokorttien summa on tarpeeksi pieni. Nopea ja laskennallinen – rommiperheen shakki kahdelle.
Aloittelijan yleisimmät virheet
- Nostaa poistopakasta ”ihan hyvän” kortin. Näkyvä nosto paljastaa keräyksesi koko pöydälle – ja korttia ei saa heittää takaisin samalla vuorolla. Nosta näkyvästi vain kortti, joka oikeasti täydentää yhdistelmää.
- Unohtaa pakollisen poiston. Jokainen vuoro päättyy yhden kortin heittoon, myös se vuoro, jolla pöytäät ison osan kättäsi.
- Hautoo valmiita yhdistelmiä. Perusrommissa ei ole bonusta koko käden kertapöytäyksestä, joten pöydässä oleva yhdistelmä on melkein aina parempi kuin kädessä oleva – kädessä se on pelkkiä riskipisteitä, jos joku ehtii ulos.
- Istuu kuvakorttien päällä. Kuvakortti maksaa 10 ja ässä 11 miinuspistettä. Jos ne eivät ole matkalla yhdistelmään, heitä ne pois ajoissa.
- Pitää jokeria muistona. Käteen jäänyt jokeri on kallein kortti koko pakassa – 15 pistettä. Käytä se heti, kun se johonkin sopii.
- Ei sovi kotisäännöistä. Ässän arvo, jokerin lunastus ja kolmen pelaajan jako vaihtelevat pöydittäin – puolet rommikiistoista syntyy tästä.
Strategia ja vinkit
- Lue poistopakkaa molempiin suuntiin. Se, mitä vastustaja nostaa näkyvästä pakasta, kertoo mitä hän kerää; se, mitä hän heittää, kertoo mitä hän ei kerää. Sovita omat heittosi sen mukaan – älä syötä avoimeen keräykseen.
- Suosi nostopakkaa epävarmoissa tilanteissa. Piilonosto ei paljasta mitään. Näkyvä nosto kannattaa vain, kun kortti vie yhdistelmän maaliin tai lähelle sitä.
- Pöytää aikaisin. Ilman rommi-bonusta käteen hamstratut valmiit yhdistelmät ovat pelkkää riskiä. Pöydätty yhdistelmä on turvassa pisteenlaskulta ja avaa lisäyspaikkoja loppukädellesi.
- Laske lisäyspaikat. Pöydän jokainen yhdistelmä on ovi, josta yksittäinen käsikortti pääsee ulos. Mitä enemmän pöydässä on suoria ja settejä, sitä arvokkaampia ovat niiden jatkokortit kädessäsi.
- Keskikortit ovat joustavimpia. Kuutoset, seiskat ja kasit sopivat useampaan suoraan kuin ässät ja kuninkaat. Reunakorteista kannattaa luopua ensin, jos ne eivät ole jo osa suunnitelmaa.
- Seuraa käsien kokoa. Kun vastustajalla on kaksi tai kolme korttia, jokainen heittosi voi olla hänen viimeinen puuttuva palansa. Loppuvaiheessa heitä kortteja, joiden ympäriltä on jo pelattu paljon.
Historia
Rommipelit nousivat suursuosioon 1900-luvun alussa, mutta juuret ovat kauempana: perheen todennäköinen kantaisä on meksikolainen Conquian, joka mainitaan lähteissä jo 1850-luvulla. Pelitutkija David Parlett on jäljittänyt sen edelleen kiinalaiseen Khanhoo-peliin, ja nosta–heitä–kerää-periaate tunnetaan kiinalaisista korttipeleistä ainakin 1800-luvun alkupuolelta.
Suomeen rommi saapui lainaklassikkona, ja nimi on väännös englannin sanasta rummy. Perinteisten suomalaisten kansanpelien joukkoon se ei kuulu samalla tavalla kuin vaikkapa marjapussi tai ristiseiska – ne löydät suomalaisten pelien listaltamme – mutta harva tuontipeli on kotiutunut yhtä syvälle suomalaisiin peli-iltoihin.
Usein kysytyt kysymykset
- Mikä on rommi korttipeli?
- Rommi on rummy-pelien perusmuoto: 2–6 pelaajaa kerää käsikorteistaan suoria ja settejä, pöytää niitä näkyville ja yrittää tyhjentää kätensä ensimmäisenä. Nimestä huolimatta pelillä ei ole mitään tekemistä rommi-juoman kanssa – kyse on samasta pelistä, joka tunnetaan englanniksi nimellä rummy.
- Montako korttia rommissa jaetaan?
- Kahdelle pelaajalle jaetaan 10 korttia, kolmelle seitsemän (monessa pöydässä myös 10), neljälle ja viidelle seitsemän ja kuudelle kuusi. Loput kortit jäävät kuvapuoli alaspäin nostopakaksi, ja sen päällimmäinen kortti käännetään viereen poistopakan aluksi.
- Tarvitaanko rommissa jokereita?
- Ei välttämättä: perusrommi pelataan tavallisella 52 kortin pakalla, ja jokerit ovat valinnainen lisä. Suomalaisissa pöydissä ne ovat kuitenkin yleisesti mukana. Jokeri korvaa yhdistelmässä minkä tahansa kortin, mutta käteen jäänyt jokeri maksaa pisteenlaskussa 15 miinuspistettä.
- Paljonko pisteitä ensimmäinen pöytäys vaatii?
- Ei yhtään – perusrommissa avaamiselle ei ole pistevaatimusta, vaan ensimmäisen yhdistelmän saa pöydätä heti, kun sellainen on koossa. Netissä usein toistettu 51 pisteen avausraja kuuluu Kalooki-muunnelmaan, ei perusrommiin.
- Saako toisten yhdistelmiin lisätä kortteja?
- Saa. Vuorollaan pelaaja voi lisätä käsikorttejaan kaikkiin pöydällä oleviin yhdistelmiin, myös vastustajien pöytäämiin, kunhan kortti sopii jatkoksi. Joissakin pöydissä lisäys sallitaan vasta oman ensimmäisen pöytäyksen jälkeen – se on muunnelma, josta kannattaa sopia etukäteen.
- Voiko ässän pelata suorassa sekä pienenä että suurena?
- Ässä käy suoran kumpaankin päähän: A-2-3 ja Q-K-A ovat molemmat laillisia suoria. Sama ässä ei kuitenkaan voi olla pieni ja suuri yhtä aikaa, joten kulman ympäri kiertävä K-A-2 ei ole laillinen.
- Miten rommin pisteet lasketaan?
- Kierroksen voittaja ei saa miinuspisteitä, ja muille lasketaan käteen jääneet kortit: numerokortit silmäluvun mukaan, kuvakortit 10, ässä 11 ja jokeri 15 pistettä. Partian voittaa se, jolla on lopussa vähiten pisteitä. Osa pöydistä laskee ässän yhdeksi pisteeksi – sopikaa linja ennen jakoa.
- Mitä eroa on rommilla ja raminalla?
- Nimet muistuttavat toisiaan, mutta pelit ovat eri sukua: rommi on yhdistelmien keräilypeli, ramina taas suomalainen tikkipeli, jossa pelataan potista ja lasketaan tikkejä. Raminan säännöt löytyvät omalta sivultaan.
- Mikä on tupla-rommi?
- Kansainvälinen pelitapa, jossa koko käden pöytääminen yhdellä vuorolla – ilman aiempia pöytäyksiä – tuplaa kierroksen pisteet. Suomalaisissa perussäännöissä erillistä rommi-bonusta ei yleensä lasketa, joten tuplasta on sovittava erikseen ennen peliä.