Bridgen säännöt

Pelin tavoite

Bridgessä kaksi paria kilpailee pisteistä: tavoitteena on kerätä vastustajaparia enemmän pisteitä tekemällä sitoumuksia ja täyttämällä ne. Jokainen jako jakautuu kahteen vaiheeseen. Ensin käydään tarjouskierros, jossa parit lupaavat tikkimääriä ja korkein tarjous jää voimaan sitoumuksena. Sitten seuraa pelivaihe, jossa sitoumuksen voittanut pari yrittää ottaa vähintään lupaamansa määrän tikkejä.

Kotiin mennyt eli täyttynyt sitoumus tuo pisteitä pelinviejän parille; epäonnistuneesta sitoumuksesta pisteet kirjataan puolustajille. Tämä kaksoisrakenne – ensin luvataan, sitten lunastetaan – tekee bridgestä tikkipelien syvimmän: hyvä pari voittaa sekä tarjoamalla tarkasti että pelaamalla korttinsa taiten. Jos tikinotto on käsitteenä vielä uusi, kevyemmät hertta ja tikki opettavat perusmekaniikan nopeammin.

Pelaajat, jako ja istumajärjestys

Bridgeä pelaa aina tasan neljä pelaajaa kahtena parina, ja kumppanit istuvat vastakkain. Paikat nimetään ilmansuuntien mukaan: pohjoinen ja etelä muodostavat parin itää ja länttä vastaan. Pakkana on tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita, ja korttien arvojärjestys on tuttu: ässä on maansa korkein kortti.

1. Jakaja sekoittaa pakan ja jakaa koko pakan yksi kortti kerrallaan myötäpäivään – jokainen saa 13 korttia.
2. Pelaajat järjestävät kätensä maittain, kortteja näyttämättä.
3. Jakovuoro siirtyy jokaisen jaon jälkeen myötäpäivään seuraavalle pelaajalle.

Kerhoissa ja kilpailuissa jaot kulkevat usein valmiiksi jaettuina brikoissa eli kannettavissa korttikoteloissa, jotta sama jako voidaan pelata useassa pöydässä. Kotipöydässä riittää tavallinen jako.

Tarjouskierros – näin sitoumus syntyy

Tarjouskierroksen aloittaa jakaja, ja vuoro kiertää myötäpäivään. Vuorollaan pelaaja joko tekee tarjouksen, passaa tai käyttää kontraa tai rekontraa.

Tarjous muodostuu tasosta 1–7 ja maasta tai sangista, ja se on lupaus tikkimäärästä: luvattu määrä on kuusi tikkiä plus taso. ”1 pataa” lupaa siis vähintään seitsemän tikkiä pata valttina, ja ”7 sangia” kaikki kolmetoista tikkiä ilman valttia.

• Maiden arvojärjestys matalimmasta korkeimpaan: risti, ruutu, hertta, pata ja sangi. Sangi (NT) tarkoittaa valtitonta peliä: tikit ratkaistaan ilman valttimaata.
• Jokaisen uuden tarjouksen on oltava edellistä korkeampi – joko korkeampi taso tai samalla tasolla arvokkaampi maa. ”1 hertan” päälle kelpaa ”1 pata” mutta ei ”1 ruutu”.
• Pass tarkoittaa, ettei pelaaja tarjoa tällä vuorolla mitään. Passannut saa silti tarjota myöhemmillä vuoroillaan, kunnes kierros on ohi.
• Kontra eli kahdennus on vastaus vastustajien tarjoukseen: se noin kaksinkertaistaa sitoumuksen arvon – ja epäonnistumisen rangaistuksen. Rekontra eli vastakahdennus korottaa panokset vielä kertaalleen.

Tarjouskierros päättyy, kun kolme pelaajaa passaa peräkkäin. Viimeiseksi jäänyt tarjous on jaon sitoumus: se määrää valtin tai sangin, tason ja sen, kumpi pari on pelinviejäpuoli.

Kilpapelaajat liittävät tarjouksiin sovittuja lisämerkityksiä eli konventioita, joilla kumppanit kuvailevat käsiään toisilleen. Niitä ei tarvita alkuun: perussäännöt riittävät kotipöytään, ja konventiot ehtii opetella myöhemmin.

Pelivaihe: pelinviejä ja lepääjä

Pelinviejä on se voittaneen parin pelaaja, joka ensimmäisenä mainitsi sitoumuksen maan tai sangin – ei välttämättä se, joka teki viimeisen tarjouksen. Avauslähdön eli pelivaiheen ensimmäisen kortin lyö pelinviejän vasemmalla puolella istuva puolustaja.

Vasta avauslähdön jälkeen pelinviejän kumppani muuttuu lepääjäksi: hän levittää kaikki korttinsa pöytään näkyviin ja jättäytyy sivuun päätöksistä. Pelinviejä pelaa loppujaon molemmilla käsillä – omallaan ja lepääjän korteilla – puolustajaparia vastaan.

Tikkien pelaamista ohjaa yksi ainoa pakko:

• Väripakko (toiselta nimeltään maantuntopakko): aloitusmaata on pakko tunnustaa, jos sitä on kädessä. Kun maa on loppu, saa pelata minkä tahansa kortin – heittää sivumaata tai pelata valttia.
• Ylimeno- tai valttipakkoa ei ole: tikkiä ei tarvitse yrittää voittaa eikä valttia ole pakko käyttää.
• Väripakon rikkominen on revokki – vakava virhe, josta kilpailuissa seuraa rangaistus.

Tikin voittaa aloitusmaan korkein kortti – paitsi jos tikkiin on pelattu valttia, jolloin korkein valtti vie. Tikin voittaja aloittaa seuraavan tikin. Kun kaikki 13 tikkiä on pelattu, tulosta verrataan sitoumukseen: täyttynyt sitoumus ”meni kotiin”, vajaaksi jäänyt ”meni pietiin”.

Esimerkkijako alusta loppuun

Näin jako etenee käytännössä – sama tilanne kuin kaaviossa:

1. Tarjouskierros. Etelä jakaa ja avaa: ”1 pataa”. Länsi passaa. Pohjoinen tukee kumppaninsa maata: ”3 pataa”. Itä passaa, ja Etelä korottaa: ”4 pataa”. Länsi, Pohjoinen ja Itä passaavat – kolme perättäistä passia päättää tarjoamisen.
2. Sitoumus. 4 pataa tarkoittaa 6 + 4 = 10 tikkiä pata valttina. Pelinviejä on Etelä, koska hän mainitsi padan parista ensimmäisenä.
3. Avauslähtö. Etelän vasemmalla puolella istuva Länsi lyö ensimmäisen kortin, vaikkapa herttakuninkaan. Nyt Pohjoinen levittää korttinsa pöytään lepääjäksi.
4. Pelivaihe. Etelä pelaa sekä omat että Pohjoisen kortit. Jokaisessa tikissä pelaajat tunnustavat aloitusmaata niin kauan kuin sitä riittää; hertan loputtua saa heittää sivumaata tai pelata pataa.
5. Tulos. Jos Etelä ottaa vähintään 10 tikkiä, sitoumus meni kotiin: neljä luvattua tikkiä tuo 4 × 30 = 120 pistettä eli täyspelin. Jos tikkejä kertyy vain yhdeksän, sitoumus meni pietiin yhdellä tikillä, ja pisteet kirjataan Idälle ja Lännelle.

Pisteenlaskun perusteet

Bridgen täydellinen pistetaulukko on oma taiteenlajinsa, mutta perusteet ovat selkeät. Sitoumuspisteet lasketaan kuuden ylittävistä tikeistä – juuri niistä, jotka tarjous lupasi:

• Osamerkintä: alle 100 pisteen sitoumus – esimerkiksi 2 pataa (60 pistettä).
• Täyspeli: vähintään 100 pisteen sitoumus, kuten 4 herttaa (120) tai 3 sangia (40 + 30 + 30 = 100). Täyspelistä maksetaan tuntuva bonus.
• Pikkuslammi on sitoumus 12 tikistä ja isoslammi kaikista 13 tikistä – molemmista saa suuret lisäbonukset.
• Vyöhykkeet: pari on joko vaarassa eli vyöhykkeessä tai vaaraton. Vaarassa bonukset ja rangaistukset ovat suurempia; robberimuodossa vyöhykkeeseen noustaan voittamalla täyspeli.
• Pietti: jokaisesta puuttuvasta tikistä puolustajat saavat pisteitä – sitä enemmän, mitä syvempi pietti on, ja kontra sekä vyöhyke kasvattavat laskua entisestään.

Tarkat bonusluvut – täyspelin, slammien ja piettien hinnat – riippuvat pelimuodosta, ja taulukot eroavat esimerkiksi robberin ja kilpailubridgen välillä. Sopikaa ennen peliä, mitä taulukkoa käytätte, tai pitäkää se pelatessa esillä. Tikkipisteet 20/30/40 ja täyspelin raja 100 ovat kuitenkin samat kaikkialla.

Keskeiset termit

Laajempi korttipelien termistö löytyy sanastostamme.

Minibridge – aloittelijan portti peliin

Tarjouskierros on aloittelijalle bridgen vaikein osa. Siksi opetuksessa käytetään minibridgeä: muotoa, josta tarjoaminen on karsittu pois mutta pelivaihe on täyttä bridgeä. Suomen Bridgeliiton kurssimateriaalit ja kerhot käyttävät sitä porttina varsinaiseen peliin.

1. Istumajärjestys ja jako kuten bridgessä: neljä pelaajaa, 13 korttia jokaiselle.
2. Jokainen laskee kätensä arvopisteet: ässä 4, kuningas 3, rouva 2 ja sotamies 1 – pakassa on pisteitä yhteensä 40.
3. Pisteet ilmoitetaan vuorotellen ääneen. Enemmän pisteitä saanut pari ryhtyy pelinviejäpuoleksi: opetusohjeen mukaan rajana pidetään 21:tä pistettä, ja tasan 20–20 päättyneet jaot jaetaan uudelleen.
4. Parin enemmän pisteitä saanut pelaaja on pelinviejä. Hän katsoo kumppaninsa kortit ja valitsee valtin – valttimaaksi kelpaa maa, jota parilla on yhteensä vähintään kahdeksan korttia – tai sangin sekä sitoumuksen tason.
5. Tason valintaan opetusmateriaali antaa nyrkkisäännön: 21–22 yhteispisteellä tyydytään 1-tasoon, noin 25 pisteestä alkaen tähdätään täyspeliin ja vasta yli 33 pisteellä slammiin.
6. Pelivaihe on identtinen bridgen kanssa: avauslähtö pelinviejän vasemmalta puolelta, lepääjä avautuu, väripakko pätee – ylimeno- tai valttipakkoa ei ole.

Minibridge opettaa pelivaiheen ja pisteenlaskun rauhassa. Kun ne sujuvat, tarjouskierroksen opettelu on huomattavasti kevyempi askel.

Muunnelmat ja pelimuodot

Bridgen ydinmekaniikka on kaikkialla sama, mutta pelimuodot eroavat siinä, miten jaot ja pisteet kootaan kokonaisuudeksi.

Robberi eli kumibridge

Perinteinen kotimuoto. Pisteet kirjataan pöytäkirjaan ”viivan alle ja päälle”, ja peliä pelataan kumeittain (rubber): kumi ratkeaa täyspeleillä, ja täyspelin voittanut pari nousee vaaravyöhykkeeseen, jolloin panokset kasvavat loppukumin ajaksi.

Kilpailu- eli duplikaattibridge

Kerhojen ja turnausten muoto: sama jako pelataan useassa pöydässä ja tuloksia verrataan keskenään, jolloin jakotuurin merkitys katoaa. Kortit kiertävät pöydästä toiseen brikoissa. Kilpailla voi pareittain, kahden parin joukkuein tai henkilökohtaisesti partneria vaihtaen.

Chicago

Neljän jaon sykleissä pelattava muoto, jossa vyöhykkeet on määrätty ennalta jokaiselle jaolle. Näppärä valinta, kun halutaan tasamittaisia otteluita ilman kumin venymistä.

Tarjousjärjestelmät ja konventiot

Eivät varsinainen muunnelma vaan kerros tarjouskierroksen päällä: lähes kaikki harrastajat pelaavat sovituilla konventioilla, joilla tarjoukset kuvaavat kättä tarkemmin. Kotipöydässä pärjää ilman – mutta sopikaa ennen peliä, pelataanko pelkillä luonnollisilla tarjouksilla vai jollakin järjestelmällä, jotta kumpikin pari puhuu samaa kieltä.

Aloittelijan yleiset virheet

Nämä kompastuskivet toistuvat lähes jokaisessa aloittelijapöydässä – ja osa niistä on peräisin netin virheellisistä ohjeista:

• Avauslähtö väärältä pelaajalta. Lähtö kuuluu pelinviejän vasemmalla puolella istuvalle puolustajalle – ei jakajan naapurille, kuten moni verkko-ohje virheellisesti neuvoo.
• Lepääjä avataan liian aikaisin. Kortit levitetään pöytään vasta avauslähdön jälkeen, ei heti tarjouskierroksen päätyttyä.
• Revokki. Aloitusmaata on pakko tunnustaa niin kauan kuin sitä kädessä riittää – maan ”säästäminen” on sääntörikkomus, ei taktiikkaa.
• Kuvitellut pakot. Tikkiä ei tarvitse yrittää voittaa eikä valttia ole pakko käyttää – ainoa pakko on väripakko.
• Tason lukeminen väärin. ”2 herttaa” ei lupaa kahta tikkiä vaan kahdeksan: kuusi plus taso.
• Matalampi tarjous edellisen päälle. Jokaisen uuden tarjouksen on oltava edellistä korkeampi – samalla tasolla kelpaa vain arvokkaampi maa.

Strategia ja vinkit

• Laske arvopisteet ennen tarjoamista. Ässä 4, kuningas 3, rouva 2, sotamies 1 – sama mittari kuin minibridgessä kertoo, kuinka korkealle käsi kantaa. Noin 25 parin yhteispistettä on opetusohjeissa täyspelin tuntumassa.
• Tarjoukset ovat viestejä kumppanille. Kerro kädestäsi, älä vain huuda korkeinta mahdollista: parin yhteinen kuva ratkaisee oikean sitoumuksen.
• Pelinviejänä pysähdy ennen ensimmäistä tikkiä. Näet 26 korttia – omasi ja lepääjän. Laske varmat tikit ja mieti, mistä puuttuvat löytyvät, ennen kuin pelaat lepääjästä ainuttakaan korttia.
• Valttisitoumuksessa kerää vastustajien valtit yleensä ensin pois, etteivät ne vie pitkän maasi tikkejä kesken kaiken.
• Puolustajana laske sitoumusta vastaan. 4 pataa kaatuu neljällä puolustustikillä – jokainen kumppanisi ottama tikki on yhtä arvokas kuin omasi.
• Muista pelatut kortit. Koko pakka on jaossa: kun seuraat, mitä maita muilta loppuu, tiedät milloin oma korkea korttisi on vaarassa jäädä valtin alle.

Bridge Suomessa

Suomessa bridgen kattojärjestö on Suomen Bridgeliitto ry, jonka jäsenkerhoissa pelaa noin puolitoista tuhatta harrastajaa eri puolilla maata. Helsingissä pelielämän keskus on Bridge Areena, ja kerhot ympäri Suomen järjestävät peruskursseja uusille pelaajille – liiton opetusmateriaalit alkavat minibridgestä ja etenevät tarjousjärjestelmiin asti.

Kilpailuelämä on vilkasta: liitto järjestää mestaruuskilpailuja, kerhot viikkokisoja, ja Hangon Bridgeviikko tunnetaan Suomen pisimpänä turnauksena. Aloittelijan kannalta olennaisin tieto on tämä: bridgeä ei tarvitse opetella yksin kirjasta, sillä kerhojen kurssit on suunniteltu juuri vasta-alkajille.

Historia

Bridge polveutuu vististä, tikkipelien suuresta esi-isästä. Vanhin tunnettu sääntökokoelma on vuodelta 1886, jolloin peli kulki nimillä biritch ja ”venäläinen visti”. Nykyisen bridgen pistelaskuineen muotoili Harold Stirling Vanderbilt vuonna 1925. Netissä kiertävät tarinat 1500-luvun bridgestä tai Ely Culbertsonista sääntöjen keksijänä eivät pidä paikkaansa: Culbertson oli pelin suuri popularisoija ja tarjousjärjestelmien kehittäjä, ei sääntöjen laatija.

Vanderbiltin uudistuksen jälkeen bridge levisi nopeasti maailman pelatuimpien korttipelien joukkoon, ja Suomessa järjestäytynyt bridge asettui 1900-luvun puolivälissä Suomen Bridgeliiton alaisuuteen. Jos tarjoamiseen perustuvat tikkipelit kiinnostavat laajemmin, kotimaisemmasta päästä kannattaa katsoa marjapussi ja preferenssi.

Usein kysytyt kysymykset

Millainen korttipeli bridge on?

Bridge on neljän pelaajan tikkipeli, jota pelataan kahtena parina: vastakkain istuvat pelaajat ovat kumppaneita. Jokainen jako alkaa tarjouskierroksella, jossa parit tekevät tarjouksia sitoumuksesta, ja jatkuu pelivaiheella, jossa voittanut pari yrittää ottaa lupaamansa tikit. Pisteitä saa täyttyneistä sitoumuksista.

Monellako pelaajalla bridgeä pelataan?

Tasan neljällä. Pelaajat muodostavat kaksi paria, ja kumppanit istuvat vastakkain. Paikat nimetään ilmansuuntien mukaan: pohjoinen ja etelä pelaavat yhdessä itää ja länttä vastaan. Koko 52 kortin pakka jaetaan yksi kortti kerrallaan, joten jokainen saa 13 korttia.

Mitä tarjous tarkoittaa bridgessä?

Tarjous on lupaus tikkimäärästä: taso 1–7 ja valttimaa tai sangi. Luvattu tikkimäärä on kuusi plus taso, eli esimerkiksi ”1 pataa” lupaa vähintään seitsemän tikkiä pata valttina. Jokaisen uuden tarjouksen on oltava edellistä korkeampi, ja kolme peräkkäistä passia päättää tarjouskierroksen.

Kuka tekee avauslähdön bridgessä?

Pelinviejän vasemmalla puolella istuva puolustaja. Tämä menee monessa netin ohjeessa väärin: avauslähtö ei kuulu jakajan naapurille vaan nimenomaan pelinviejän vasemmalle puolelle. Vasta avauslähdön jälkeen pelinviejän kumppani levittää korttinsa pöytään lepääjäksi.

Mikä on lepääjä?

Lepääjä (englanniksi dummy) on pelinviejän kumppani. Kun avauslähtö on tehty, hän levittää kaikki 13 korttiaan pöytään näkyviin eikä osallistu enää päätöksiin: pelinviejä pelaa sekä oman kätensä että lepääjän kortit puolustajia vastaan.

Mitä sangi tarkoittaa?

Sangi eli valtiton peli (NT) tarkoittaa sitoumusta ilman valttimaata: tikin voittaa aina aloitusmaan korkein kortti. Tarjousasteikossa sangi on korkein – järjestys matalimmasta korkeimpaan on risti, ruutu, hertta, pata ja sangi. Pisteissä sangitikit ovat arvokkaimpia: ensimmäinen 40, seuraavat 30.

Mitä kontra ja rekontra tarkoittavat?

Kontra eli kahdennus on vastaus vastustajien tarjoukseen: se noin kaksinkertaistaa sitoumuksen arvon – onnistuminen tuottaa enemmän, mutta myös pietin rangaistus kasvaa. Rekontra eli vastakahdennus on kontratun puolen vastaisku, joka korottaa panokset vielä kertaalleen, noin nelinkertaisiksi.

Mikä on minibridge?

Minibridge on opetusmuoto, josta tarjouskierros on karsittu pois. Jokainen laskee kätensä arvopisteet (ässä 4, kuningas 3, rouva 2, sotamies 1) ja ilmoittaa ne ääneen; enemmän pisteitä saanut pari valitsee valtin tai sangin ja tason, ja pelivaihe pelataan täsmälleen kuten bridgessä. Suomen Bridgeliiton opetusmateriaalit käyttävät minibridgeä porttina varsinaiseen peliin.

Missä bridgeä voi opetella Suomessa?

Suomen Bridgeliiton jäsenkerhot eri puolilla maata järjestävät peruskursseja, ja liiton materiaalit kattavat myös minibridgen. Kerhoissa pelaa yhteensä noin puolitoista tuhatta harrastajaa, ja Helsingissä pelipaikkana toimii Bridge Areena. Kotipöytään riittää tavallinen korttipakka ja neljä pelaajaa.

Kokeile myös näitä

• Marjapussi 4 (3, 2) pelaajaa · vaativa
• Preferenssi 3–4 pelaajaa · vaativa
• Hertta 3–6 pelaajaa · keskitaso
• Tikki 2–6 pelaajaa · helppo