Preferenssin säännöt

Mitä preferenssi tarkoittaa?

Sanana preferenssi tarkoittaa mieltymystä tai etusijaa – synonyymejä ovat mieltymys, etusija ja suosituimmuus. Tässä merkityksessä sana esiintyy taloustieteessä, markkinoinnissa ja ristikoissa, ja esimerkiksi suomenkielinen Wikipedia tuntee hakusanan vain tässä merkityksessä. Tämä sivu käsittelee kuitenkin korttipeliä – ja korttipelinäkin nimi vaatii tarkennuksen, sillä sen alla kulkee kaksi eri peliä:

• Preferenssi on suomalaisten korttipelikirjojen kuvaama peli, joka polveutuu itävaltalaisesta perinteestä: tarjoukset 1–4 tarkoittavat maita, niiden yllä ovat peli ja hertat, ja pelinviejän tavoite on aina kuusi tikkiä. Tämä on sivun pääpeli.
• Preferanssi on venäläinen peli, jonka nimi on suora laina venäjän kielestä: siinä tarjotaan kuudesta kymmeneen tikkiä tai misääri, puolustajat vistaavat ja pisteet kirjataan puljaan, kekoon ja visteihin. Se on kirjaversion sukulainen mutta sääntörungoltaan eri peli – esittelemme sen omassa luvussaan.

Netin suomenkieliset ohjeet sekoittavat nämä kaksi usein yhdeksi sekasäännöstöksi, jossa kirjaversion runkoon on liimattu venäläisen pelin tarjoukset. Tällä sivulla pelit pidetään erillään, ja juuri siksi säännöt myös toimivat pöydässä.

Pelin tavoite

Preferenssi on tikkipeli, jossa jokainen pelaa yksin. Tarjouskierroksen voittajasta tulee pelinviejä, joka sitoutuu ottamaan vähintään kuusi tikkiä kymmenestä valitsemallaan valttimaalla. Kaksi muuta ovat puolustajia: peliin jäävä puolustaja sitoutuu ottamaan vähintään kaksi tikkiä – ja jos hän ei usko siihen pystyvänsä, hän voi jättäytyä jaosta kokonaan pois ennen pelin alkua.

Rakenne on siis sama kuin muissa tarjoustikkipeleissä, kuten bridgessä: ensin huudetaan, sitten pelataan ja lopuksi katsotaan, pitivätkö lupaukset. Preferenssin erikoisuus on, että myös puolustaminen on sitoumus, jonka rikkomisesta maksetaan – peliin ei jäädä roikkumaan varmuuden vuoksi.

Valmistelu ja jako

1. Ota käyttöön 32 kortin pakka: jokaisesta maasta kortit seiskasta ässään. Maan sisäinen järjestys on A–K–Q–J–10–9–8–7 eli ässä on korkein.
2. Pelaajia on kolme. Jos pöydässä on neljä, jakaja jää oman jakonsa ajaksi sivuun ja palaa peliin seuraavassa jaossa – jakovuoro kiertää myötäpäivään.
3. Jakaja jakaa kortit erissä: ensin kolme jokaiselle, sitten kaksi korttia pöytään leskeksi kuvapuoli alaspäin, sen jälkeen neljä jokaiselle ja lopuksi vielä kolme jokaiselle.
4. Jokaisella on nyt kymmenen korttia, ja pöydässä lepää kahden kortin leski, jota kukaan ei ole nähnyt.

Leski eli pöydän piilopaketti on pelin keskeinen houkutin: numerotarjouksella pelaava saa täydentää kättään sillä, mutta korkeimmat tarjoukset pelataan ilman.

Tarjouskierros: numerot ovat maita

Tarjoamisen aloittaa etukäsi eli jakajan vasemmalla puolella istuva, ja vuoro kiertää myötäpäivään. Tarjoukset ovat numeroita, ja jokainen numero tarkoittaa maata, josta tulee valtti, jos tarjous voittaa: 1 on risti, 2 on pata, 3 on ruutu ja 4 on hertta. Tarjousten on noustava numero kerrallaan – hyppykorotuksia ei sallita. Passannut pelaaja ei enää palaa tarjoamiseen.

Numeroiden yläpuolella on kaksi erikoistarjousta. Peli tarkoittaa, että pelinviejä valitsee valttimaan vapaasti – ei kuitenkaan herttaa – ja pelaa ilman leskeä. Korkein tarjous on hertat: hertta on valtti, leskeä ei käytetä, ja tarjous päättää tarjoamisen heti. Itävaltalaisissa säännöissä on lisäksi etuoikeussääntö: aiemmin vuorossa oleva saa pitää samansuuruisen tarjouksen itsellään, jolloin myöhemmän tarjoajan on korotettava tai passattava – yksityiskohta ei esiinny kaikissa suomalaisissa kuvauksissa, joten sopikaa sen käytöstä.

Jos kaikki kolme passaavat, kortit sekoitetaan ja seuraava jakaja jakaa uuden käden.

Pelin kulku

1. Leski. Numerotarjouksen voittanut pelinviejä nostaa lesken kaksi korttia näyttämättä niitä muille ja pudottaa kädestään mitkä tahansa kaksi korttia kuvapuoli alaspäin. Peli- ja hertat-tarjouksissa leski jää koskematta.
2. Puolustuspäätökset. Puolustajat ilmoittavat vuorollaan, pelinviejän vasemmalta puolelta alkaen, jäävätkö he peliin vai jättäytyvätkö pois. Peliin jääminen on sitoumus vähintään kahteen tikkiin. Jos vain toinen puolustaa, hän voi kutsua toisen takaisin avukseen – kirjatun säännön mukaan kutsusta ei voi kieltäytyä.
3. Avaus. Ensimmäiseen tikkiin ajaa pelinviejä. Tikin voittaja aloittaa aina seuraavan tikin.
4. Kolme pakkosääntöä. Preferenssissä ei pelata vapaasti: aloitusmaata on tunnustettava (maantuntopakko), maan puuttuessa on lyötävä valttia (valttipakko), ja tikissä jo olevat kortit on lyötävä yli, jos se omilla korteilla on mahdollista (ylimenopakko).
5. Tikin voitto. Tikin vie aloitusmaan korkein kortti – tai korkein valtti, jos tikkiin on lyöty valttia. Kun kymmenen tikkiä on pelattu, lasketaan tulokset.

Ylimenopakko on säännöistä vieraiden pelaajien kompastuskivi: korttia ei saa säästellä, vaan tikki on otettava, jos siihen pystyy. Juuri se tekee preferenssistä laskettavan pelin – kädet paljastuvat pakkojen kautta tikki tikiltä. Termit tikki, valtti ja etukäsi selitetään tarkemmin korttisanastossamme.

Pisteenlasku eli pottisäännöt

Kirjaversion vakiintunein laskutapa on potti. Kaikki maksavat pottiin yhtä paljon pelimerkkejä tai pisteitä niin, että summa on jaollinen kymmenellä, ja potti täydennetään samalla tavalla aina, kun se tyhjenee. Jaon jälkeen maksetaan näin:

Pelillä ei ole kiinteää päätepistettä: pelataan niin monta jakoa kuin sovitaan tai kunnes potti on tyhjennetty. Pisteenlaskutapoja on kirjattu useita erilaisia, joten pottirakenne kannattaa käydä ääneen läpi ennen ensimmäistä jakoa – tämä taulukko on yleisin runko, ei ainoa oikea.

Esimerkkijako: tarjouksesta tikkeihin

Anni istuu jakajan vasemmalla puolella eli etukätenä, hänen jälkeensä Beata, ja Ville jakaa. Jokainen saa kymmenen korttia, pöydässä on kahden kortin leski.

1. Tarjoukset. Anni avaa: ”yksi” (risti). Beata korottaa: ”kaksi” (pata). Ville passaa. Annin käsi on ruutuvoittoinen, joten hän jatkaa: ”kolme” (ruutu). Beata passaa – Annista tulee pelinviejä ja ruudusta valtti.
2. Leski. Anni nostaa lesken näyttämättä sitä ja pudottaa kädestään kaksi irtokorttia kuvapuoli alaspäin.
3. Puolustuspäätökset. Beata laskee kädestään kaksi varmaa tikkiä ja jää peliin. Ville epäröi, mutta jää hänkin.
4. Pakot pelissä. Anni ajaa ristikympin. Beatan on tunnustettava ristiä ja ylimenopakon vuoksi lyötävä yli, jos pystyy – hän joutuu käyttämään ristiässänsä, vaikka olisi säästänyt sen mieluummin myöhempään. Villellä ei ole ristiä, joten valttipakko käskee lyödä valttia: ruutuseiska vie tikin, koska valtti voittaa aina aloitusmaan kortin. Ville aloittaa seuraavan tikin.
5. Tulos. Tikit jakautuvat 7–2–1. Anni onnistui: hän ottaa potista 10 yksikköä ja maksaa Beatalle kaksi ja Villelle yhden yksikön. Ville jäi alle kahden tikin sitoumuksensa ja maksaa pottiin 10 yksikköä. Opetus: puolustukseen ei jäädä toivon varassa – se on preferenssin kallein virhe.

Venäläinen preferanssi – eri peli samalla nimellä

Preferanssi on Venäjällä kulttisuosion saavuttanut preferenssin sukulainen, jota pelataan samalla 32 kortin pakalla ja kymmenen kortin käsillä mutta kokonaan omalla sääntörungollaan. Kortit jaetaan kaksi kerrallaan, ja leskeksi jää yksi kahden kortin erä – ei kuitenkaan ensimmäinen eikä viimeinen.

Tarjoukset eivät ole numeroita 1–4 vaan tikkimääriä maineen: asteikko alkaa kuudesta padasta ja nousee porras portaalta kymmeneen ilman valttia. Maiden järjestys on tässä pelissä eri kuin kirjaversiossa: pata on matalin, sitten risti, ruutu ja hertta, ja korkeimpana pelataan ilman valttia. Korkeinta tarjousta, kymmentä ilman valttia, kutsutaan kirjallisuudessa myös nimellä preferanssi. Lisäksi asteikkoon kuuluu misääri: sitoumus olla ottamatta yhtään tikkiä. Misääri pelataan aina ilman valttia, lesken kanssa tai ilman, ja sen paikasta asteikossa on kaksi vakiintunutta sopimusta: toisen mukaan misääri on parempi kuin seitsemän ilman valttia mutta huonompi kuin kahdeksan pataa, toisen mukaan se asettuu vasta kahdeksan ilman valttia ja yhdeksän padan väliin. Yleisenä pöytäkäytäntönä misääriä vastaan pelataan usein avoimin kortein, mutta kirjatuista säännöistä tapaa ei löydy.

Puolustajat eivät vain jää peliin, vaan vistaavat: vistin sanonut sitoutuu puolustuksen tikkimäärään, joka riippuu kontraktin tasosta. Kuuden ja seitsemän tasolla tunnetaan myös puolivisti, ja visti voidaan pelata avoimena tai suljettuna – avoimessa vistissä vistaaja pelaa molempien puolustajien kortit näkyvillä. Toinen näkyvä ero kirjaversioon: ensimmäiseen tikkiin ajaa etukäsi, ei pelinviejä.

Pisteet kirjataan kolmeen sarakkeeseen: pulja kerää plussat sovituista ja voitetuista peleistä, keko on sakkosarake epäonnistumisille, ja vistipisteet ovat pelaajaparien välisiä tikkikohtaisia tilejä. Partia päättyy, kun sovittu puljalukema – usein kymmenen – tulee täyteen. Laskennasta on useita koulukuntia: sotšilaisessa preferanssissa sakot ovat pienet, leningradilaisessa kaikki kekopisteet ovat kaksinkertaiset, ja niiden rinnalla tunnetaan klassinen sekä rostovilainen eli moskovalainen tapa. Tarkat lukuarvot vaihtelevat koulukunnittain niin paljon, ettei yhtä oikeaa taulukkoa ole – sopikaa laskutapa ennen partiaa.

Muunnelmat

Preferenssi on levinnyt ympäri Eurooppaa, ja lähes joka maalla on oma muotonsa. Jos pöytään sattuu eri perinteiden kasvatteja, sopikaa ennen peliä ainakin kolme asiaa: kumpaa peliä pelataan, mikä on maiden järjestys ja miten pisteet lasketaan – juuri näissä kolmessa perinteet eroavat.

Kuvitettu preferenssi

Itävaltalainen laajennus, jossa tarjousasteikkoa jatketaan numeroilla 5–8 ja peliin kuuluu Kontra eli korotus, jolla puolustaja tuplaa pelin arvon. Kuvaus perustuu itävaltalaisiin lähteisiin, eikä muunnelma esiinny suomalaisissa pelikirjoissa.

Kroatialainen, serbialainen ja slovenialainen preference

Balkanin haarassa asteikkoon kuuluvat erikoiskontraktit betl (ei yhtään tikkiä, misäärin serkku) ja sans (ilman valttia), jotka on ilmoitettava heti ensimmäisellä tarjouksella.

Unkarilainen Preferánsz

Oma keskieurooppalainen haaransa, josta on johdettu myös kolmen pelaajan Asszorti. Yksityiskohdat vaihtelevat pelipiireittäin.

Kreikkalainen Prefa

Kreikassa pelattava muoto, joka on rakenteeltaan lähempänä venäläistä linjaa: tarjoukset alkavat kuudesta tikistä ja nousevat siitä ylöspäin.

Yksinkertaistettu pistelasku

Kirjaversion kevennys ilman pottia: onnistunut pelaaja saa pisteen jokaisesta vaaditun vähimmäismäärän ylittävästä tikistä. Sopii ensimmäisiin peli-iltoihin, kun pottirakenne tuntuu vielä raskaalta.

Kiistatilanteet ja yleiset virheet

• Kaksi peliä sekaisin. Jos joku avaa tarjoamalla ”kuusi pataa”, hän pelaa venäläistä preferanssia – kirjaversiossa tarjoukset ovat 1–4, peli ja hertat. Tämä on pelin ylivoimaisesti yleisin kiistanaihe, koska netin ohjeet sekoittavat säännöstöt. Sopikaa peli ennen jakoa.
• Maiden järjestys. Kirjaversiossa risti on matalin ja pata toinen; venäläisessä pelissä pata on matalin ja risti toinen. Kumpikin järjestys on aito perinne – väärässä ei ole kumpikaan, mutta pöydässä voi olla vain yksi.
• Ylimenopakko unohtuu. Tikissä jo olevat kortit on lyötävä yli aina, kun se on mahdollista. Vapaaseen pelaamiseen tottuneet – esimerkiksi hertan pelaajat – rikkovat tätä huomaamattaan. Vakiintunutta rangaistusta rikkeelle ei ole kirjattu, joten sopikaa korjauslinja etukäteen – esimerkiksi se, pelataanko tikki uudelleen.
• Misääri kirjaversiossa. Suomalaisten pelikirjojen preferenssiin misääri ei kuulu lainkaan. Jos misääriä halutaan pelata, siirtykää venäläisen preferanssin sääntöihin kokonaisuudessaan – yksittäisen tarjouksen lainaaminen sekoittaa pisteenlaskun.
• Kuka ajaa ensimmäiseen tikkiin? Kirjaversiossa pelinviejä, venäläisessä pelissä etukäsi. Ero ei ole virhe vaan perinne-ero – mutta se on tiedettävä ennen avausta.
• Leski näytetään vahingossa. Pelinviejä nostaa lesken näyttämättä sitä muille, ja myös pudotetut kortit menevät pöytään kuvapuoli alaspäin. Jos leski paljastuu kesken jaon, sopikaa menettelystä etukäteen – luonteva ratkaisu on jakaa käsi uudelleen.

Strategia ja vinkit

• Kuusi tikkiä on paljon. Tarjoa vain kädellä, jossa on vahva valttiehdokas ja pito sivumaissa. Leski on vain kaksi korttia – se paikkaa hyvää kättä mutta ei pelasta heikkoa.
• Laske kaksi varmaa tikkiä ennen kuin puolustat. Peliin jääminen alle kahden tikin kädellä maksaa 10 yksikköä. Ässä ja valttipituus ovat varmoja tikkejä, irtokuningas vasta toive.
• Käytä ylimenopakkoa aseena. Koska vastustajien on pakko lyödä yli, pelinviejä voi ajaa keskikortteja ja pakottaa isot kortit ulos hallitusti. Hyvä pelinviejä tietää kolmannen tikin jälkeen, missä loput ässät istuvat.
• Pudota leskeen kokonainen maa. Tyhjäksi jäänyt sivumaa tarkoittaa valttipakon ansiosta, että pääset valttaamaan heti maan ensimmäisellä kierroksella.
• Peli ja hertat vaativat valmiin käden. Ilman leskeä pelattava kontrakti ei parane enää mistään – tarjoa niitä vain, kun kymmenen korttiasi riittävät sellaisenaan.
• Muista pakan jyrkkyys. Kun 32 kortin pakassa on maassa vain kahdeksan korttia, jakaumat ovat rajut: joku on renonssi useammin kuin arvaisi. Laske pelatut kortit maittain – vain kaksi korttia jää joka jaossa piiloon.

Historia

Preferenssi syntyi Itävallan keisarikunnassa 1800-luvun alussa – vanhin tunnettu sääntökuvaus on painettu Wienissä vuonna 1829. Pelin juuret ovat espanjalaisessa l'hombressa ja ranskalaisessa bostonissa, ja Wienistä se levisi Keski-, Kaakkois- ja Itä-Eurooppaan. Venäjällä pelin suosio nousi huippuunsa 1800-luvun puolivälissä, ja siellä kehittynyt preferanssi elää edelleen omana pelinään.

Suomen kieleen sana preferanssi on lainattu suoraan venäjästä, mutta suomalaisiin korttipelikirjoihin peli kirjattiin itävaltalaisessa muodossaan nimellä preferenssi. Nykyään peli elää vahvimmin Itä-Euroopassa; Suomessa se on jäänyt pelikirjojen aateliin, samaan vaativien tikkipelien joukkoon kuin marjapussi.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on preferenssi?

Sanana preferenssi tarkoittaa mieltymystä tai etusijaa. Korttipelinä preferenssi on kolmen pelaajan tarjoustikkipeli, jota pelataan 32 kortin pakalla: tarjouskierroksen voittaja eli pelinviejä sitoutuu ottamaan vähintään kuusi tikkiä kymmenestä, ja kaksi muuta puolustavat.

Mitä eroa on preferenssillä ja preferanssilla?

Ne ovat kaksi eri peliä. Suomalaisten korttipelikirjojen preferenssi on itävaltalaista perinnettä: tarjoukset 1–4, peli ja hertat, ja tavoite on aina kuusi tikkiä. Preferanssi on venäläinen peli, jossa tarjotaan 6–10 tikkiä tai misääri ja pisteet kirjataan puljaan, kekoon ja visteihin. Netin ohjeet sekoittavat pelit usein keskenään.

Montako pelaajaa preferenssiin tarvitaan?

Pelissä on aina kolme aktiivista pelaajaa. Neljälläkin voi pelata: silloin jakaja jää oman jakonsa ajaksi sivuun ja palaa peliin seuraavassa jaossa. Kahden pelaajan versiota säännöt eivät tunne – koko asetelma rakentuu yhden pelinviejän ja kahden puolustajan varaan.

Millä pakalla preferenssiä pelataan?

Pelissä käytetään 32 kortin pakkaa, jossa on jokaisesta maasta kortit seiskasta ässään. Ässä on maan korkein kortti ja seiska matalin. Jokainen pelaaja saa kymmenen korttia, ja kaksi korttia jää pöytään leskeksi kuvapuoli alaspäin.

Mikä on leski preferenssissä?

Leski on jaossa pöytään jäävä kahden kortin piilopaketti. Numerotarjouksella pelaava pelinviejä nostaa lesken näyttämättä sitä muille ja pudottaa kädestään kaksi korttia kuvapuoli alaspäin. Peli- ja hertat-tarjoukset pelataan kokonaan ilman leskeä, ja siksi ne ovat arvokkaampia.

Montako tikkiä pelinviejän pitää saada?

Suomalaisten korttipelikirjojen preferenssissä tavoite on aina sama: pelinviejän on otettava vähintään kuusi tikkiä kymmenestä. Peliin jäävä puolustaja sitoutuu puolestaan ottamaan vähintään kaksi tikkiä – jos ei usko siihen pystyvänsä, hän voi jättäytyä jaosta pois ennen pelin alkua.

Kuuluuko misääri preferenssiin?

Kirjojen preferenssiin ei kuulu – misääri on venäläisen preferanssin tarjous, jossa pelinviejä sitoutuu olemaan ottamatta yhtään tikkiä. Misääri pelataan aina ilman valttia, ja sen voi pelata lesken kanssa tai ilman. Jos joku tarjoaa misääriä, pöydässä pelataan venäläistä peliä.

Miten preferenssin pisteet lasketaan?

Yleisin tapa on potti: kaikki maksavat siihen yhtä paljon. Onnistunut pelinviejä ottaa potista 10 yksikköä ja maksaa kummallekin pelanneelle puolustajalle yksikön tämän ottamaa tikkiä kohti. Epäonnistunut pelinviejä maksaa pottiin 20 ja alle kahden tikin jäänyt puolustaja 10. Laskutapoja on monia, joten sopikaa tapa ennen peliä.

Missä järjestyksessä maat ovat preferenssissä?

Perinteitä on kaksi. Kirjojen preferenssissä risti on matalin, sitten pata, ruutu ja korkeimpana hertta – tarjoukset 1–4 seuraavat tätä järjestystä. Venäläisessä preferanssissa pata on matalin, sitten risti, ruutu ja hertta, ja korkeimpana pelataan ilman valttia. Sopikaa käytettävä järjestys ennen ensimmäistä jakoa.

Kokeile myös näitä

• Bridge 4 pelaajaa · vaativa
• Marjapussi 4 (3, 2) pelaajaa · vaativa
• Tikki 2–6 pelaajaa · helppo
• Hertta 3–6 pelaajaa · keskitaso