Mikä on tikki korttipeleissä?

Tikki on yksi pelikierros, jonka aikana jokainen pelaaja lyö pöytään yhden kortin – korkein pyydettyä maata oleva kortti vie kierroksen eli tikin. Sama sana on antanut nimen koko tikkipelien perheelle sekä yksinkertaiselle kansanpelille, jossa tikkejä kerätään.

Miten tikki-korttipeliä pelataan?

Jokaiselle jaetaan viisi korttia. Jakajasta seuraava avaa kierroksen millä tahansa kortilla, ja muiden on pelattava samaa maata, jos sitä kädessä on. Korkein pyydettyä maata oleva kortti vie tikin. Pelataan, kunnes joku on kerännyt sovitun määrän tikkejä – tai pyytäminen-versiossa kolme pistettä.

Montako pelaajaa tikkiin tarvitaan?

Vanhan sääntökirjauksen mukaan pelaajia on kahdesta ylöspäin. Mukavimmillaan peli on 2–6 pelaajalla: viiden kortin kädet riittävät isollekin porukalle, mutta pienessä pöydässä taktiikka painaa enemmän. Kahdestaan tikki toimii sellaisenaan.

Onko tikki-korttipelissä valttia?

Ei ole. Perustikissä tikin vie aina korkein pyydettyä maata oleva kortti, eikä mikään tunnettu sääntölähde määrää peliin valttia. Valtti on erikseen sovittava muunnelma, joka tunnetaan lähinnä katkon puolelta – valttimaa arvotaan tai pakan päällimmäinen kortti käännetään valtiksi.

Mitä pyytäminen tarkoittaa tikissä?

Pyytäminen on tikin toinen sääntöversio. Kierroksen avaaja pyytää maata lyömällä kortin, ja kaikkien on pelattava pyydettyä maata. Jos maata ei ole, pelaaja lyö vapaan kortin mutta häviää kierroksen. Tikin eli pisteen saa se, joka voittaa jaon viimeisen kierroksen tai pyytää maata, jota muilla ei ole.

Mitä korvat tarkoittavat tikissä?

Korvat on tilanne, jossa pistetilanne on 2–2. Pelin voittaa kolmella tikillä, mutta korvista jatkettaessa voittoon vaaditaan kahden pisteen ero – esimerkiksi 2–3 jatkuu tilanteeseen 2–4. Kansanomainen sääntöteksti on tässä kohtaa väljä, joten oma linja kannattaa sopia ennen peliä.

Onko tikki sama peli kuin katko?

Ei aivan, vaikka nimiä käytetään ristiin. Katkossa eli viimeisessä tikissä pisteen tuo ainoastaan jaon viimeinen tikki, kun taas tikissä kerätään tikkejä – yksinkertaisimmillaan voittaa se, jolla on niitä sovittu määrä. Pelit ovat läheistä sukua, ja moni lähde kutsuu myös katkoa pelkäksi tikiksi.

Väritikki on tikin muunnelma, jossa maan sijasta seurataan väriä: mustan kortin päälle lyödään mustaa ja punaisen päälle punaista. Korkeampi kortti vie, ja kuvakortit sekä ässä voittavat numerokortit. Tasatilanteessa lyödään seuraavat kortit yhtä aikaa, ja tarvittaessa ratkaisu nostetaan pakasta. Muunnelma tunnetaan vain yhdestä sääntölähteestä, joten yksityiskohdista kannattaa sopia pöydässä.

Mikä on tikki englanniksi?

Korttipelin tikki on englanniksi trick, ja tikkipelit tunnetaan nimellä trick-taking games. Ompelijan tai kirurgin tikki on puolestaan stitch – sama suomen sana kattaa molemmat, mikä selittää hakutulosten sekamelskan.

Tikki-korttipelin säännöt

Tikki on tikkipelien perheen yksinkertaisin jäsen: viisi korttia kädessä, maapakko ja kierroksia, joista korkein pyydetyn maan kortti vie voiton. Tämä opas käy läpi molemmat tunnetut sääntöversiot – perusversion ja pyytämisen – sekä pisteenlaskun korvineen, muunnelmat ja sanan monet merkitykset.

Pelaajia	2–6 (sääntökirjauksen mukaan ”kahdesta ylöspäin”)
Pakka	Tavallinen 52 kortin pakka – peruspelissä ei valttia
Kortteja kädessä	5
Peli päättyy	Sovittuun tikkimäärään tai kolmeen pisteeseen (korvat 2–2)
Peliperhe	Tikkipelit – peli kantaa koko perheen nimeä

Pelin tavoite

Tikissä kerätään tikkejä eli voitettuja kierroksia. Jokainen pelaaja lyö kierroksella yhden kortin, ja korkein pyydettyä maata oleva kortti vie koko kierroksen. Tavoitteita tunnetaan kaksi, ja ne kuuluvat pelin kahteen eri versioon: perusversiossa pelataan, kunnes joku on kerännyt ennalta sovitun määrän tikkejä, ja pyytäminen-versiossa kilpaillaan pisteistä – pelin voittaa kolmella tikillä.

Sääntöjen lyhyys on tikin koko idea. Peli opettaa tikkipelien perusmekaniikan – maapakon, pyydetyn maan ja kierroksen voittamisen – ilman valtteja, tarjouksia tai monimutkaista pisteenlaskua. Siksi se sopii ensimmäiseksi tikkipeliksi lapselle siinä missä pikaiseksi välipeliksi tottuneellekin porukalle. Kun tikin runko on hallussa, isommat sukulaiset kuten marjapussi tai bridge aukeavat paljon helpommin.

Mikä tikki oikeastaan on?

Sana kannattaa avata ensin, sillä se tarkoittaa korttipöydässä kolmea asiaa. Ensinnäkin tikki on yksi pelikierros: jokainen pelaaja lyö kortin, ja korkein pyydettyä maata oleva kortti korjaa potin. Toiseksi sana on antanut nimen kokonaiselle peliperheelle, tikkipeleille, joka on länsimaisten korttipelien suurin ryhmä – siihen kuuluvat niin hertta, katko kuin bridgekin. Kolmanneksi tikki on tämän sivun aiheen eli yksinkertaisen kansanpelin nimi.

Pelin nimenä tikki elää kahta elämää. Osa lähteistä kutsuu tikiksi peliä, jossa vain jaon viimeinen kierros tuo pisteen – se peli on esitelty omalla sivullaan nimellä katko eli viimeinen tikki. Tällä sivulla käsitellään toinen kirjattu muoto: peli, jossa jokainen tikki lasketaan ja voitto ratkeaa kerättyjen tikkien määrällä. Sukulaisia pelit ovat ilmiselvästi – jopa sääntöjen sanamuodot lainaavat toisiaan – mutta säännöt eivät ole vaihtokelpoisia, joten pöydässä kannattaa sanoa ääneen, kumpaa pelataan.

Korttipöydän ulkopuolella sana on vielä kirjavampi: tikki on ompelijan ja kirurgin työn jälki, hyväkuntoinen ihminen on ”hyvässä tikissä”, ja Muumilaakson suunnalta muistetaan Tuu-tikki. Jos hakukone toi sinut tänne väärän tikin perässä, tämä sivu käsittelee vain korttipeliä.

Valmistelu ja jako

Ota tavallinen 52 kortin pakka. Korttien järjestys on tavallinen: ässä korkein, kakkonen alin. Valttia ei ole. Vanha sääntökirjaus mainitsee jokerit ohimennen selittämättä niiden roolia mitenkään – käytännössä tikki pelataan ilman jokereita.
Valitkaa jakaja esimerkiksi nostamalla kortit. Jakaja jakaa jokaiselle viisi korttia – kiertosuuntaa sääntöteksti ei määrää, joten jakakaa niin kuin pöydässänne on tapana.
Loput pakasta jäävät syrjään kuvapuoli alaspäin. Niitä ei käytetä – peruspelissä ei ole nostopakkaa.
Vaihtosääntö: jos jonkun kaikki viisi korttia ovat alle kympin, hän saa uudet kortit. Tämä on yhden sääntölähteen erikoisuus – sopikaa ennen peliä, onko vaihto-oikeus käytössä.
Ensimmäisen kierroksen avaa jakajasta seuraava pelaaja.

Pelaajia mahtuu mukaan sääntökirjauksen sanoin ”kahdesta ylöspäin”, ja viiden kortin kädet riittävät isollekin porukalle. Huomaa, että suurin osa pakasta jää joka jaossa pois pelistä: kahden pelaajan jaossa käytössä on vain kymmenen korttia 52:sta. Korkeinkaan kortti ei siis välttämättä ole mukana jaossa – tämä epävarmuus kuuluu pelin luonteeseen.

Pelin kulku: perusversio

Perusversiossa jokainen tikki on saman arvoinen. Kierros etenee näin:

Avaus. Kierroksen avaaja lyö pöytään minkä tahansa kortin. Avauskortin maa on kierroksen pyydetty maa.
Maapakko. Muiden pelaajien on lyötävä samaa maata kuin kortti, jolla kierros aloitettiin – jos sitä kädessä on.
Tikin vienti. Se pelaaja, jolla on suurin pyydettyä maata oleva kortti, voittaa kierroksen ja saa tikin.

Jos pyydettyä maata ei ole kädessä, vanha sääntöteksti ei ota tilanteeseen suoraan kantaa. Tikkipelien vakiintunut tapa – sama, jota pelataan myös katkossa – on, että kortin saa silloin heittää vapaasti, mutta se ei kilpaile tikistä, oli se kuinka korkea tahansa. Tätä poisheittoa kutsutaan sakaamiseksi. Tikki noudattaa muutenkin länsimaisten tikkipelien yleisintä sääntöyhdistelmää: maapakko ilman valttipakkoa. Termit löytyvät tarkemmin sanastostamme.

Tikin ydinmekaniikka: pataysi avaa, joten pata on pyydetty maa. Patakuningas on kierroksen korkein pata ja vie tikin – herttaässä on korkeampi kortti, mutta väärää maata, joten se ei kilpaile lainkaan.

Tikin voittaja avaa seuraavan kierroksen – näin tikkipeleissä on tapana. Viiden kortin käsillä jaossa pelataan tasan viisi kierrosta. Jakoja pelataan niin monta kuin tarvitaan: peli päättyy eli vanhan sääntötekstin sanoin ”katkeaa”, kun joku on kerännyt ennalta sovitun määrän tikkejä. Raja sovitaan ennen ensimmäistä jakoa. Sama katketa-verbi vilahtaa muuten pelin sukulaisen nimessä: katko lienee saanut nimensä juuri pelin katkaisemisesta.

Pyytäminen-versio

Tikistä tunnetaan toinenkin kirjattu sääntöversio, jota kutsutaan pyytämiseksi. Runko on sama – viisi korttia, kierroksia, pyydetty maa – mutta pisteenlasku ja maattoman pelaajan kohtalo muuttuvat:

Jakajasta seuraava avaa pyytämällä haluamaansa maata eli lyömällä sen maan kortin pöytään.
Jokaisen pelaajan on aina pelattava pyydettyä maata oleva kortti.
Jos pyydettyä maata ei ole, pelaaja lyö vapaasti valitsemansa muun kortin – mutta häviää kierroksen saman tien.
Suurimman pyydettyä maata olevan kortin lyönyt voittaa kierroksen ja saa pyytää seuraavaksi.
Tikin eli yhden pisteen saa pelaaja, joka lyö voittokortin jaon viimeisellä kierroksella – tai joka pyytää maata, jota muilla pelaajilla ei ole lainkaan.

Pyytäminen tekee pelistä aloitteen taistelua: vain kierroksen voittaja päättää, mitä maata seuraavaksi pelataan, ja koko jaon ainoa piste ratkeaa viimeisellä kierroksella. Tarkkasilmäinen huomaa, kuinka lähelle katkoa tämä versio osuu – raja tikin ja viimeisen tikin välillä on kansanperinteessä liukuva.

Pisteet: kolme tikkiä, korvat ja kakkonen

Perusversiossa pisteenlasku on pelkkä tikkien laskeminen sovittuun rajaan. Pyytäminen-versiossa jokainen jako tuottaa yhden tikin eli pisteen, ja peli etenee näin:

Pelin voittaa kolmella tikillä.
Korvat: tasatilanne 2–2 on nimeltään korvat.
Kahden pisteen ero: korvista jatkettaessa voittoon tarvitaan kahden pisteen ero – esimerkiksi 2–3 jatkuu tilanteeseen 2–4. Kansanomainen sääntöteksti on tässä kohtaa väljä, joten sopikaa oma linjanne ennen peliä.
Kakkossääntö: yleisen lisäsäännön mukaan jaon päättäminen kakkosella tuo heti kaksi pistettä, jos vastustajalla ei ole samaa maata. Pakan pienin kortti muuttuu näin pelin arvokkaimmaksi loppulyönniksi.

Kakkosbonuksia liikkuu tikkipeleissä muitakin – katkon sivulla on eritelty kolme keskenään yhteensopimatonta kakkossäännön versiota. Ne ovat aidosti eri sääntöjä, joten valitkaa niistä korkeintaan yksi ja sanokaa se ääneen ennen jakoa.

Esimerkkijako vaihe vaiheelta

Kaksi pelaajaa, pyytäminen-versio. Veeralla on ♠3, ♠A, ♥J, ♦7 ja ♣5; Onnilla ♠K, ♦10, ♥Q, ♣9 ja ♣2. Veera on jakajasta seuraava ja avaa:

1. kierros: Veera pyytää pataa kolmosella ja säästää ässänsä. Onni tunnustaa patakuninkaalla ja vie kierroksen – pyyntövuoro siirtyy Onnille.
2. kierros: Onni pyytää ruutua kympillä. Veera tunnustaa ruutuseiskalla. Onni vie.
3. kierros: Onni pyytää herttaa rouvalla. Veera tunnustaa sotamiehellä. Onni vie taas.
4. kierros: Onni pyytää ristiä yhdeksiköllä. Veera tunnustaa vitosella. Onni vie – ja Veeran kädessä on enää pataässä.
5. kierros: Onni pyytää ristiä kakkosella. Veeralla ei ole ristiä: hän heittää pataässän, mutta häviää kierroksen. Onni voittaa jaon viimeisen kierroksen ja saa tikin – ja jos pöydässä pelataan kakkossäännöllä, hän kuittaa kakkoseen lopettamisesta saman tien kaksi pistettä.

Jaon opetus on armoton: Veeran pataässä, koko pakan kovin kortti, kuoli käteen, koska Veera ei voittanut yhtään kierrosta eikä siksi kertaakaan päässyt pyytämään. Onni taas ohjasi jaon kulkua alusta loppuun ja säästi kahden ristin maansa loppuun – pitkä maa ja pyyntövuoro ratkaisivat, eivät korkeat kortit.

Muunnelmat

Tikin kirjoitettu sääntöperinne on ohut, ja säännöt vaihtelevat aidosti pöydittäin. Siksi tärkein muunnelmasääntö on tämä: sopikaa ennen peliä, mitä versiota pelataan, lasketaanko kaikki tikit vai vain viimeinen, ja mitkä lisäsäännöt ovat käytössä.

Väritikki

Kaksintaisteluhenkinen muunnelma, jossa maan sijasta seurataan väriä: mustan kortin päälle lyödään mustaa ja punaisen päälle punaista. Korkeampi kortti vie, ja kuvakortit sekä ässä voittavat numerokortit. Jos kortit ovat tasan, molemmat lyövät seuraavat korttinsa yhtä aikaa – ja jos viimeinenkin pari on tasan, ratkaisu nostetaan pakasta. Muunnelma tunnetaan vain yhdestä sääntölähteestä, jonka tekstissä on tässä kohtaa ilmeinen lyöntivirhe (”punaisen päälle mustaa”), joten sanamuotoon ei kannata takertua: väri vastaa väriin.

Viimeinen tikki eli katko

Tikin tunnetuin sukulaismuoto kääntää pisteenlaskun päälaelleen: väliltä voitetut tikit eivät tuo mitään, vaan ainoastaan jaon viimeinen tikki tuo pisteen. Moni lähde kutsuu juuri tätä peliä tikiksi. Täydet säännöt kakkossääntöineen ja esimerkkijakoineen ovat katkon omalla sivulla.

Valtti mukaan

Perustikissä valttia ei ole, mutta valttimuunnelma tunnetaan pelin katko-haaralta kahtena versiona: valttimaa arvotaan ennen jakoa, tai jaon jälkeen pakan päällimmäinen kortti käännetään valtiksi. Valtti vie tikin maasta riippumatta. Kumpikin on nimenomaan sovittava lisä – älkää olettako valttia, ellei siitä ole puhuttu.

Kuuden kortin käsi

Harvinaisempi kotisääntö: viiden kortin sijaan jaetaan kuusi, jolloin jaossa on kuusi kierrosta. Jo yksi lisäkortti muuttaa pelin luonnetta selvästi – kädet elävät pidempään ja maat ehtivät kulua loppuun useammin.

Tikki kahdestaan, lasten kanssa ja isolla porukalla

Kahdestaan tikki toimii sellaisenaan, ja etenkin pyytäminen-versio on parhaimmillaan juuri kaksinpelinä: pyyntövuoron hallinta ja maiden laskeminen korostuvat, kun vastustajia on yksi. Esimerkkijako yllä näyttää, miten paljon kahden pelaajan väännössä voi päätellä. Lisää kahden pelaajan pelejä on koottu korttipelit kahdelle -sivulle.

Lasten kanssa tikki on erinomainen ensimmäinen tikkipeli: viisi korttia pysyy pienessäkin kädessä, kierroksen voittaja on aina yksiselitteinen, eikä pisteenlasku vaadi kynää. Maapakko – tikkipelien tärkein yksittäinen sääntö – tarttuu muutamassa jaossa. Muita nopeasti opittavia pelejä löytyy helppojen korttipelien listalta.

Isolla porukalla peli kevenee seurapeliksi: viiden kortin käsiä riittää yhdestä pakasta kuudelle ja isommallekin joukolle, mutta mitä enemmän pelaajia, sitä suurempi osa jaosta ratkeaa korttionnella. Perusversio skaalautuu pyytämistä paremmin, koska jokainen tikki tuo jotakin – täydessä pöydässä yhden pisteen jahtaaminen viidellä kierroksella turhauttaa helposti.

Strategia ja vinkit

Taistele pyyntövuorosta. Pyytäminen-versiossa kierroksen voittaja päättää seuraavan maan. Ilman pyyntövuoroa parhaatkin korttisi pelaavat vastustajan valitsemaa peliä – tai kuolevat käteen, kuten esimerkkijaon pataässä.
Pitkä maa on paras ase. Pyydä maata, jota sinulla on monta: muilta se loppuu kesken, ja kuivaksi pelattu maa voi pyytämisessä tuoda tikin saman tien.
Laske maat, älä vain kortit. Viiden kortin jaot ovat lyhyitä, joten pelatut maat ehtii hyvin muistaa. Kun tiedät, ettei vastustajalla ole enää pataa, patakolmosesi on yhtä hyvä kuin ässä.
Muista, ettei maaton kortti kilpaile. Korkea kortti väärässä maassa on pelkkä poisheitto. Arvioi ennen jakoa, mitkä korttisi oikeasti voivat viedä kierroksen.
Ajoita kakkonen. Jos pelaatte kakkossäännöllä, kakkonen kannattaa säästää jaon viimeiseksi lyönniksi maasta, jonka arvelet vastustajalta loppuneen – onnistunut lopetus tuplaa saaliin.
Käytä vaihto-oikeutta. Jos vaihtosääntö on sovittu käyttöön ja kaikki korttisi ovat alle kympin, vaihda: pelkillä pikkukorteilla et voita kierrosta, joka sinun pitäisi voittaa.

Aloittelijan virheet ja kiistatilanteet

Versiosta ei sovittu. Tikin yleisin kiista ei koske yhtään korttia: toinen pelaa kaikkien tikkien peliä ja toinen viimeistä tikkiä. Sanokaa ennen jakoa ääneen, kumpaa pelataan ja mihin rajaan asti.
Maapakon rikkominen. Pyydettyä maata on pelattava, jos sitä on. Väärän kortin heittäminen maata pihdaten on pelin vakavin rike – vanhat säännöt eivät määrää rangaistusta, joten sopikaa linja etukäteen.
Valtin olettaminen. Perustikissä ei ole valttia. Netin ohjesivuilla kiertää versioita, jotka vaativat valttipakkoa määrittelemättä mistään kohtaa, mikä valtti edes on – sellainen ohje ei ole peräisin mistään tunnetusta sääntölähteestä, ja sen voi huoletta ohittaa.
Nostopakka-harha. Samoista ohjeista löytyy myös nostopakka, jota ei käytetä mihinkään. Perustikissä jakamatta jääneet kortit ovat poissa pelistä, piste.
Pyytämisen unohtunut erikoisuus. Jos et voi tunnustaa pyydettyä maata, häviät kierroksen automaattisesti – vapaasti lyöty kortti ei kilpaile, vaikka se olisi ässä. Tämä yllättää katkoon tottuneen, jossa maaton heitto on vain neutraali poisto.
Korvista kiistely kesken pelin. Vaaditaanko korvien jälkeen kahden pisteen ero vai riittääkö kolmas tikki? Kansanomainen sääntöteksti taipuu molempiin, joten ainoa kestävä ratkaisu on sopia linja ennen ensimmäistä jakoa.

Historia ja nimen alkuperä

Sana tikki on laina: sen taustalla on ruotsin korttitermi stick, jolle saksan Stich on läheistä sukua – molemmat tarkoittavat juuri voitettua kierrosta. Suunta on hyvä muistaa oikein päin: termi tikki antoi nimen sekä peliperheelle että tälle pelille, ei toisin päin. Tikkipelit itsessään ovat eurooppalaisten korttipelien vanhin dokumentoitu perhe, ja niiden perusjako kulkee yhä kahtia: perustikkipeleissä ratkaisee voitettujen tikkien määrä – tikki on tämän haaran pelkistetyin edustaja – ja pistetikkipeleissä korteilla on pistearvot, kuten marjapussissa.

Itse pelillä ei ole kirjoitettua historiaa. Kansainväliset korttipeliarkistot eivät tunne suomalaista tikkiä lainkaan, eikä peli esiinny vanhoissa painetuissa pelikirjoissa – vanhimmat jäljitettävät sääntökuvaukset ovat 2000-luvun suomalaisilta harrastajasivustoilta ja wikikokoelmista. Tikki onkin tyyppiesimerkki suullisena kulkeneesta kansanpelistä: runko on kaikkialla sama, mutta yksityiskohdat elävät pöydästä toiseen.

Lähimmät sukulaiset löytyvät samasta perheestä: katko on tikin peilikuva, jossa vain viimeinen kierros merkitsee, ja hertta kääntää koko idean nurin – tikkejä vältellään. Oma kuriositeettinsa on ristikontra, kokonaan oma pelinsä eikä tikin muunnelma: siinä tikin vie kortti, joka on saman arvoinen kuin avauskortti. Lisää kotimaisia klassikoita on koottu suomalaisten korttipelien listalle.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on tikki korttipeleissä?: Tikki on yksi pelikierros, jonka aikana jokainen pelaaja lyö pöytään yhden kortin – korkein pyydettyä maata oleva kortti vie kierroksen eli tikin. Sama sana on antanut nimen koko tikkipelien perheelle sekä yksinkertaiselle kansanpelille, jossa tikkejä kerätään.
Miten tikki-korttipeliä pelataan?: Jokaiselle jaetaan viisi korttia. Jakajasta seuraava avaa kierroksen millä tahansa kortilla, ja muiden on pelattava samaa maata, jos sitä kädessä on. Korkein pyydettyä maata oleva kortti vie tikin. Pelataan, kunnes joku on kerännyt sovitun määrän tikkejä – tai pyytäminen-versiossa kolme pistettä.
Montako pelaajaa tikkiin tarvitaan?: Vanhan sääntökirjauksen mukaan pelaajia on kahdesta ylöspäin. Mukavimmillaan peli on 2–6 pelaajalla: viiden kortin kädet riittävät isollekin porukalle, mutta pienessä pöydässä taktiikka painaa enemmän. Kahdestaan tikki toimii sellaisenaan.
Onko tikki-korttipelissä valttia?: Ei ole. Perustikissä tikin vie aina korkein pyydettyä maata oleva kortti, eikä mikään tunnettu sääntölähde määrää peliin valttia. Valtti on erikseen sovittava muunnelma, joka tunnetaan lähinnä katkon puolelta – valttimaa arvotaan tai pakan päällimmäinen kortti käännetään valtiksi.
Mitä pyytäminen tarkoittaa tikissä?: Pyytäminen on tikin toinen sääntöversio. Kierroksen avaaja pyytää maata lyömällä kortin, ja kaikkien on pelattava pyydettyä maata. Jos maata ei ole, pelaaja lyö vapaan kortin mutta häviää kierroksen. Tikin eli pisteen saa se, joka voittaa jaon viimeisen kierroksen tai pyytää maata, jota muilla ei ole.
Mitä korvat tarkoittavat tikissä?: Korvat on tilanne, jossa pistetilanne on 2–2. Pelin voittaa kolmella tikillä, mutta korvista jatkettaessa voittoon vaaditaan kahden pisteen ero – esimerkiksi 2–3 jatkuu tilanteeseen 2–4. Kansanomainen sääntöteksti on tässä kohtaa väljä, joten oma linja kannattaa sopia ennen peliä.
Onko tikki sama peli kuin katko?: Ei aivan, vaikka nimiä käytetään ristiin. Katkossa eli viimeisessä tikissä pisteen tuo ainoastaan jaon viimeinen tikki, kun taas tikissä kerätään tikkejä – yksinkertaisimmillaan voittaa se, jolla on niitä sovittu määrä. Pelit ovat läheistä sukua, ja moni lähde kutsuu myös katkoa pelkäksi tikiksi.
Mikä on väritikki?: Väritikki on tikin muunnelma, jossa maan sijasta seurataan väriä: mustan kortin päälle lyödään mustaa ja punaisen päälle punaista. Korkeampi kortti vie, ja kuvakortit sekä ässä voittavat numerokortit. Tasatilanteessa lyödään seuraavat kortit yhtä aikaa, ja tarvittaessa ratkaisu nostetaan pakasta. Muunnelma tunnetaan vain yhdestä sääntölähteestä, joten yksityiskohdista kannattaa sopia pöydässä.
Mikä on tikki englanniksi?: Korttipelin tikki on englanniksi trick, ja tikkipelit tunnetaan nimellä trick-taking games. Ompelijan tai kirurgin tikki on puolestaan stitch – sama suomen sana kattaa molemmat, mikä selittää hakutulosten sekamelskan.