Sota-korttipelin säännöt

Pelin tavoite

Sodan tavoite on voittaa itselleen pakan kaikki 52 korttia. Kortteja ei pidetä kädessä eikä niistä valita pelattavaa: kumpikin pelaaja kääntää vain oman pinonsa päällimmäisen kortin, ja suurempi kortti vie molemmat. Pelin nimi tulee tasatilanteesta – kun käännetyt kortit ovat yhtä suuret, syntyy sota, jossa pöytään pannaan lisää kortteja ja panokset kasvavat.

Sota on puhdas onnenpeli, ja juuri siksi se on lasten pelien klassikko: säännöt oppii yhdessä kierroksessa, kukaan ei voi hävitä huonojen päätösten takia, ja jännitys syntyy siitä, että jokainen käännetty kortti voi laukaista sodan. Pisteitä ei lasketa – peli päättyy, kun toisen pelaajan pino on tyhjä.

Valmistelu ja jako

1. Ota tavallinen 52 kortin pakka ja poista jokerit – ne eivät kuulu peliin.
2. Sekoita pakka huolellisesti ja jaa se tasan kahtia: kumpikin saa 26 korttia.
3. Omia kortteja ei katsota. Kumpikin pitää korttinsa pinossa edessään kuvapuoli alaspäin.
4. Valmista tuli – erillistä pelialuetta, kynää tai paperia ei tarvita.

Jaon jälkeen kumpikaan ei siis tiedä, missä järjestyksessä omat kortit tulevat. Tämä on olennainen osa peliä: pinoa ei saa selata, järjestellä eikä sekoittaa kesken pelin, vaan päällimmäinen kortti käännetään aina sellaisenaan.

Korttien arvojärjestys

Ässä on suurin ja kakkonen pienin. Koko järjestys suurimmasta pienimpään on A, K, Q, J, 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3 ja 2. Maat eivät merkitse mitään: pataysi ja herttaysi ovat täsmälleen yhtä arvokkaita, eikä mikään maa ”voita” toista.

Koska maa ei ratkaise ja jokainen arvo esiintyy pakassa neljästi, samanarvoisia kortteja kääntyy vastakkain usein – ja jokainen tällainen tasatilanne johtaa aina sotaan. Peli on siis nimensä veroinen. Jos kuvakorttien nimet eli sotamies, rouva ja kuningas eivät ole vielä tuttuja, ne ja muut korttitermit löytyvät sanastostamme.

Pelin kulku

Sota etenee kierros kerrallaan, ja jokainen kierros on samanlainen:

1. Kumpikin pelaaja kääntää yhtä aikaa pinonsa päällimmäisen kortin pöytään kuvapuoli ylöspäin.
2. Suuremman kortin kääntänyt voittaa kierroksen ja saa molemmat kortit.
3. Voitetut kortit siirtyvät voittajalle – yleisimmin oman pinon alle kuvapuoli alaspäin. Osa pelaa erillisellä voittokasalla; molemmat tavat on kuvattu kiistatilanteissa.
4. Jos käännetyt kortit ovat samanarvoiset, syntyy sota.
5. Kierroksia toistetaan, kunnes toisella pelaajalla ei ole enää yhtään korttia.

Siinä kaikki. Pelaaja ei tee pelin aikana yhtään valintaa – siksi sota sopii myös hyvin pienille pelaajille ja tilanteisiin, joissa sääntöjen selittämiseen ei haluta käyttää aikaa.

Sota eli tasatilanne

Kun molemmat kääntävät samanarvoisen kortin – vaikkapa kaksi ysiä – syntyy sota. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa se käydään näin:

1. Kumpikin asettaa pinostaan kolme korttia pöytään kuvapuoli alaspäin. Piilokortteja ei katsota.
2. Sen jälkeen kumpikin kääntää neljännen kortin kuvapuoli ylöspäin.
3. Suurempi avokortti voittaa koko potin: molemmat tasakortit, kuusi piilokorttia ja molemmat avokortit – yhteensä kymmenen korttia.
4. Jos avokortitkin ovat tasan, sota jatkuu samalla kaavalla: taas kolme korttia piiloon ja neljäs auki. Potti kasvaa joka kierroksella kahdeksalla kortilla, kunnes ero syntyy.

Englanninkielisessä perinteessä sota käydään usein kapeampana: vain yksi kortti piiloon ja yksi auki, jolloin potti on kuusi korttia. Suomenkielisissä ohjeissa tämä versio näkyy lähinnä käännösteksteissä – pohjoismainen tapa on kolme piilokorttia. Kumpikin toimii, kunhan leveys sovitaan ennen peliä; yhden kortin sota on kuvattu muunnelmissa.

Jos sotaan joutuvalla ei ole tarpeeksi kortteja pottiin, säännöstä on kaksi tulkintaa – nekin löytyvät kiistatilanteista.

Pelin päättyminen

Voittaja on se, joka saa haltuunsa kaikki 52 korttia. Erillistä pisteenlaskua ei ole – peli päättyy siihen, että toisen pelaajan pino tyhjenee.

Rehellinen varoitus: sota ei takaa loppuaan. Kortit voivat kiertää pelaajalta toiselle pitkäänkin, eikä mikään sääntö pakota peliä ratkeamaan tietyssä ajassa. Usein partia on ohi vartissa, mutta venyviä pelejä varten on kolme vakiintunutta lopetustapaa:

• Aikaraja tai erät. Pelatkaa esimerkiksi 3–5 minuutin eriä: erän päättyessä enemmän kortteja kerännyt voittaa.
• Korttien erotus. Peli päättyy, kun toisella pelaajalla on esimerkiksi vähintään 25 kortin etumatka.
• Yksi läpikäynti. Kumpikin pelaa 26 korttiaan kertaalleen läpi, eikä voitettuja kortteja palauteta pinoon. Lopuksi lasketaan, kumpi keräsi enemmän – tapa on tuttu saksalaisesta Tod und Leben -sukulaispelistä.

Esimerkkikierrokset

Näin pelin alku voisi kulkea Liisan ja Villen pöydässä:

1. Kierros 1: Liisa kääntää patakasin, Ville herttanelosen. Kasi on suurempi – Liisa työntää molemmat kortit pinonsa alle.
2. Kierros 2: Liisa kääntää ruutukakkosen, Ville ristisotamiehen. Sotamies voittaa, ja molemmat kortit menevät Villelle.
3. Kierros 3: molemmat kääntävät kympin – sota! Kumpikin laskee kolme korttia piiloon ja kääntää neljännen: Liisalta paljastuu ristiässä, Villeltä ruuturouva. Ässä on pakan suurin kortti, joten Liisa vie koko kymmenen kortin potin.
4. Kierros 4: molemmat kääntävät seiskan – taas sota. Avokorteiksi kääntyy kaksi kuningasta, eli tasatilanne jatkuu: uudet kolme korttia piiloon ja uudet avokortit. Pöydässä on nyt 18 korttia, ja kun Villen ysi voittaa Liisan vitosen, koko kasa siirtyy Villelle.

Esimerkki näyttää pelin luonteen: tavallinen kierros siirtää vain kaksi korttia, mutta sodat heiluttavat tilannetta rajusti. Kahdesti peräkkäin jatkunut sota kasvatti potin jo kolmasosaan koko pakasta – juuri nämä hetket tekevät pelistä lasten suosikin.

Kiistatilanteet – sopikaa ennen peliä

Sota on kansanperinnettä, eikä sillä ole virallista sääntökirjaa. Kolme kohtaa vaihtelee pöydittäin, eikä mikään versio ole toista oikeampi – sopikaa linja ennen ensimmäistä kierrosta, niin riidoilta vältytään:

• Minne voitetut kortit menevät? Yleisin tapa on työntää ne sellaisenaan oman pinon alle kuvapuoli alaspäin. Toinen koulukunta kerää voitot erilliseen kasaan, joka sekoitetaan ja otetaan uudeksi pinoksi vasta, kun varsinainen pino loppuu. Sekoittava tapa tekee pelistä arvaamattomamman; alle työntävässä tavassa korttien keräysjärjestys on pelin ainoa asia, johon pelaaja voi edes teoriassa vaikuttaa.
• Kortit eivät riitä sotaan. Jos sotaan joutuvalla ei ole neljää korttia pottiin, tulkintoja on kaksi: tiukemman mukaan hän häviää pelin saman tien, armollisemman mukaan hänen viimeinen korttinsa käännetään avokortiksi ja se edustaa kaikkia puuttuvia kortteja. Edes englanninkieliset lähteet eivät ole asiasta yksimielisiä, joten kumpikin tapa on yhtä ”oikein”.
• Sota usean pelaajan pelissä. Kun pelaajia on kolme tai neljä ja kaksi suurinta korttia ovat tasan, osa pelauttaa sodan kaikilla pelaajilla, osa vain tasakorttien kääntäjillä – muut ottavat silloin korttinsa takaisin pinoonsa.

Muunnelmat

Perussota on tarkoituksella yksinkertainen, joten muunnelmia on syntynyt joka suuntaan: osa laajentaa pelaajamäärää, osa lyhentää peliä ja osa lisää siihen sen ainoan asian, joka perusversiosta puuttuu – päätökset.

Sota kolmelle tai neljälle

Kolmella pelaajalla jaetaan 17 ja neljällä 13 korttia kullekin. Kaikki kääntävät kortin yhtä aikaa, ja suurin vie koko kierroksen. Kortitta jäänyt putoaa pois, ja viimeisenä kortteineen jäljellä oleva voittaa. Isolla porukalla peli on hieman kaoottinen mutta hauska – tasatilanteiden käsittely kannattaa sopia etukäteen, sillä siitä on kaksi versiota (katso kiistatilanteet).

Englantilainen sota – yksi piilokortti

Englanninkielisen perinteen perusversiossa sotaan pannaan vain yksi kortti piiloon ja yksi auki, jolloin voittaja saa kuusi korttia. Muuten säännöt ovat samat. Tämä kapea sota päätyy usein suomenkielisiinkin ohjeisiin käännösten kautta, ja moni pöytä pelaa sitä huomaamattaan – kumpikin leveys on pelikelpoinen, kunhan siitä sovitaan.

Aikaraja- ja joukkuesota

Aikarajasodassa pelataan lyhyitä eriä, esimerkiksi kolmesta viiteen minuuttia, ja erän voittaa se, jolla on lopussa enemmän kortteja. Joukkuesodassa pelataan kaksi vastaan kaksi, ja parin keräämät kortit lasketaan yhteen. Molemmat sopivat tilanteisiin, joissa loputon partia alkaisi puuduttaa.

Lisäsäännöt perusversion päälle

• Rauha: pelin käänteisversio, jossa pienempi kortti voittaa kierroksen.
• Automaattinen sota: minkä tahansa maan kakkonen laukaisee sodan heti, vaikka kortit eivät olisi tasan.
• Underdog: sodan hävinnyt nappaa potin sittenkin, jos hänen piilokorteistaan paljastuu sotamies.
• Sotavangit (Prisoners of War): voitetut kortit pidetään esillä, ja pelaaja saa valita, minkä niistä pelaa seuraavaksi – ainoa muunnelma, joka tuo peliin oikeita päätöksiä.

Kansainväliset serkut

• Pjanitsa (Venäjä): pelataan 36 kortin pakalla, ja kuutonen voittaa ässän – arvojärjestyksen ainoa poikkeus.
• Tod und Leben (Saksa): 32 korttia ja yksi läpikäynti: voitettuja kortteja ei palauteta pinoon, vaan lopuksi lasketaan, kumpi keräsi enemmän.
• Steal War: voitetut kortit kerätään avokasoihin, ja vastustajan kasan voi varastaa kortilla, joka on samanarvoinen kuin kasan päällimmäinen kortti.
• Syyrialainen sota: kortit pelataan yhteiseen kasaan, ja sodan leveys riippuu tasakortin arvosta – kolmosista syntyvässä sodassa piiloon pannaan kolme korttia.

Casino War

Sodasta on olemassa myös kasinoversio, jossa pelataan rahapanoksella pelinhoitajaa vastaan: tasatilanteessa pelaaja joko luovuttaa puolet panoksestaan tai tuplaa sen ja käy sodan. Casino War on oma tuotteensa, eikä sitä pidä sekoittaa tämän sivun perinteiseen korttipeliin.

Sota lasten kanssa ja isolla porukalla

Sota on ennen kaikkea lasten peli, ja siihen on hyvä syy: pelissä ei tarvita lukutaitoa, laskemista eikä muistia. Käytännössä ainoa vaatimus on, että pelaaja tunnistaa, kumpi kortti on suurempi – ja senkin oppii pelatessa, kun isompi kortti vie joka kerta.

• Sopikaa lopetustapa etukäteen. Loputtomiin venyvä partia on pelin tunnetuin ongelma – aikaraja tai korttien erotus pitää pelin napakkana ja kiukun loitolla.
• Sisarusparvelle sopii kolmen tai neljän pelaajan muunnelma, jossa jokainen kääntää kortin yhtä aikaa ja suurin vie kaiken.
• Käyttäkää peliä arvojärjestyksen opetteluun: kun ässä, kuvakortit ja numerot ovat tuttuja, muutkin korttipelit aukeavat helpommin.

Lisää saman tason pelejä löytyy helppojen korttipelien listalta, ja muut kahden pelaajan vaihtoehdot olemme koonneet sivulle korttipelit kahdelle.

Strategia – onko sitä?

Rehellinen vastaus: strategiaa ei ole. Sota on täysin tuuripohjainen peli, jossa pelaaja ei tee ainuttakaan valintaa – kortit käännetään siinä järjestyksessä kuin ne pinosta tulevat. Ainoa asia, johon pelaaja voi edes teoriassa vaikuttaa, on järjestys, jossa voitetut kortit kerätään pinon alle, eikä sitäkään voi mielekkäästi ”pelata”.

Pelisuunnittelija Greg Costikyan on huomauttanut, ettei sota joidenkin määritelmien mukaan ole peli lainkaan, koska valintoja ei ole ja kaikki lopputulokset ovat sattumaa. Tämä ei silti ole vika vaan ominaisuus: sota on ajanviete, jossa jännitys syntyy potin kasvamisesta eikä taidosta – ja juuri siksi aikuinen ja lapsi pelaavat sitä täsmälleen samalta viivalta.

Jos päätöksenteon puute jää vaivaamaan, kokeile Sotavangit-lisäsääntöä (katso muunnelmat) – tai ota seuraava askel: kun arvojärjestys on hallussa, luontevia jatkopelejä ovat esimerkiksi ventti ja kasino, joissa samat kortit yhdistyvät oikeisiin valintoihin.

Yleiset virheet ja väärinkäsitykset

• Jokerit pakassa. Eivät kuulu peliin – sota pelataan 52 kortilla. Jokeri on eksynyt eräisiin netin käännösohjeisiin.
• Kortin nostaminen yhteisestä pakasta. Sodassa ei ole nostopakkaa: kumpikin kääntää kortin omasta pinostaan.
• Maa ratkaisee tasatilanteen. Ei ratkaise – pata ei voita herttaa. Samanarvoiset kortit johtavat aina sotaan.
• Piilokorttien kurkkaaminen. Sodan kolme piilokorttia pannaan pottiin katsomatta, kuvapuoli alaspäin.
• Oman pinon järjestely. Pinoa ei saa selata eikä järjestää – päällimmäinen kortti käännetään sellaisenaan.
• ”Kolme vai yksi piilokorttia?” Molemmat tavat ovat olemassa: pohjoismainen perinne käyttää kolmea, englanninkielinen usein yhtä. Väärinkäsitys syntyy, kun saman pöydän pelaajat ovat oppineet pelin eri lähteistä – sopikaa leveys ennen ensimmäistä sotaa.

Historia ja nimet

Sota on kansanperinteen lastenpeli, jonka tarkkaa syntyaikaa ei tunneta. Sen saksalaiset sukulaispelit Bettelmann ja Tod und Leben mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1830-luvulla, ja itse peli tunnetaan käytännössä kaikkialla: englanniksi nimi on War, Britanniassa myös Battle, Ruotsissa ja Tanskassa Krig. Venäläinen serkku Pjanitsa pelataan 36 kortin pakalla.

Suomeen sota on tullut kansainvälisenä lastenpelinä, eikä se kuulu suomalaiseen korttipeliperinteeseen samalla tavalla kuin vaikkapa ristiseiska tai marjapussi: pelistä on kirjoitettu suomeksi hyvin vähän, ja kotimaiset sääntökokoelmat ohittavat sen. Suomalaista perinnettä edustavat pelit olemme koonneet omalle sivulleen.

Nimestä kannattaa huomata kaksi sekaannusta. Sotamies tarkoittaa pelikorttia eli jätkää (J), ei tätä peliä. Casino War puolestaan on rahapanoksella pelattava kasinopeli – oma tuotteensa, jonka säännöt vain muistuttavat perinteistä sotaa. Tämän sivun ohjeet koskevat tavallisella pakalla pelattavaa lasten korttipeliä.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on sota-korttipeli?

Sota on kahden pelaajan korttipeli, jossa pakka jaetaan tasan 26 kortin pinoihin ja kumpikin kääntää kierroksella pinonsa päällimmäisen kortin. Suurempi kortti vie molemmat, ja voittaja on se, joka saa haltuunsa pakan kaikki 52 korttia. Kansainvälisesti peli tunnetaan nimillä War ja Krig.

Miten sota eli tasatilanne ratkaistaan?

Kun molemmat kääntävät samanarvoisen kortin, kumpikin asettaa kolme korttia pöytään kuvapuoli alaspäin ja kääntää neljännen kuvapuoli ylöspäin. Suurempi avokortti voittaa kaikki pöydän kortit. Jos avokortitkin ovat tasan, sama kaava toistetaan, kunnes ero syntyy.

Mikä on suurin kortti sota-pelissä?

Ässä on suurin ja kakkonen pienin: järjestys on A, K, Q, J, 10 ja siitä alaspäin. Maalla ei ole mitään merkitystä – pataysi ja herttaysi ovat täsmälleen yhtä arvokkaita, joten samanarvoiset kortit johtavat aina sotaan.

Mitä tehdään, jos kortit eivät riitä sotaan?

Tulkintoja on kaksi, eikä kumpikaan ole toista virallisempi: joko liian vähiin korttensa kanssa jäänyt pelaaja häviää pelin heti, tai hänen viimeinen korttinsa käännetään ja se edustaa kaikkia puuttuvia kortteja. Sopikaa linja ennen pelin alkua.

Minne voitetut kortit laitetaan?

Kaksi koulukuntaa: yleisimmin voitetut kortit työnnetään oman pinon alle kuvapuoli alaspäin. Toinen tapa on kerätä ne erilliseen voittokasaan, joka sekoitetaan uudeksi pinoksi vasta, kun varsinainen pino loppuu. Molemmat toimivat – sopikaa tapa etukäteen.

Voiko sotaa pelata kolmella tai neljällä pelaajalla?

Voi muunnelmana: kolmella pelaajalla jaetaan 17 ja neljällä 13 korttia kullekin. Kaikki kääntävät kortin yhtä aikaa, ja suurin vie koko kierroksen. Kortitta jäänyt putoaa pois, ja viimeisenä kortteineen jäljellä oleva voittaa.

Onko sota-korttipelissä strategiaa?

Ei ole – peli on täysin tuuripohjainen, eikä pelaaja tee ainuttakaan valintaa. Pelisuunnittelija Greg Costikyan on huomauttanut, ettei sota joidenkin määritelmien mukaan ole edes peli. Päätöksiä kaipaavalle sopii Sotavangit-muunnelma, jossa voitetun kortin saa valita.

Kuinka kauan sota-korttipeli kestää?

Takuita ei ole: kortit voivat kiertää pelaajalta toiselle hyvinkin pitkään, eikä mikään sääntö pakota peliä ratkeamaan. Usein partia on ohi noin vartissa, mutta venymisen varalta kannattaa sopia aikaraja, korttien erotukseen perustuva voitto tai yhden läpikäynnin sääntö.

Kuuluvatko jokerit sota-korttipeliin?

Eivät kuulu: sota pelataan tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Jokeri esiintyy vain eräissä netin käännösohjeissa, jotka eivät kuvaa suomalaista eivätkä pohjoismaista pelitapaa.

Kokeile myös näitä

• Musta Pekka 2–8 pelaajaa · helppo
• Sika 2–8 pelaajaa · helppo
• Aasi 4–12 pelaajaa · helppo
• Stressi 2 pelaajaa · helppo