Mikä peli pasianssi on?

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa pakasta otettavat kortit yritetään järjestää tiettyyn kuvioon tai järjestykseen. Erilaisia pasiansseja on satoja, mutta kun joku sanoo pelaavansa pasianssia, hän tarkoittaa lähes aina Klondikea: seitsemän saraketta, neljä perustusta ja 24 kortin nostopakka.

Mitkä ovat pasianssin säännöt lyhyesti?

Klondikessa jaetaan 28 korttia seitsemään sarakkeeseen ja loput 24 nostopakkaan. Sarakkeisiin ladotaan kortteja laskevassa järjestyksessä vuorovärein, ja tavoitteena on siirtää kaikki 52 korttia neljälle perustukselle maittain ässästä kuninkaaseen. Tyhjään sarakkeeseen saa laittaa vain kuninkaan, ja nostopakasta käännetään yksi tai kolme korttia kerrallaan.

Meneekö jokainen pasianssi läpi?

Ei mene. Klondike-jaoista noin neljä viidestä on teoriassa ratkaistavissa, mutta käytännössä voittoon päätyy karkeasti kolmannes–puolet käännä-1-jaoista, koska piilokortteja ei voi tietää etukäteen. Vapaakenttä on ääripää toiseen suuntaan: noin 99 prosenttia jaoista on ratkaistavissa, kun kaikki kortit näkyvät alusta asti.

Mikä ero on käännä-1:llä ja käännä-3:lla?

Käännä-1:ssä nostopakasta käännetään yksi kortti kerrallaan ja se on heti pelattavissa – tämä on helpompi tapa. Käännä-3:ssa käännetään kolme korttia, mutta vain päällimmäinen on pelattavissa, joten osa korteista jää alempien vangiksi. Nostopakan saa tavallisesti kierrättää rajattomasti, mutta osa versioista rajoittaa käännä-3:n kierrokset.

Mikä on helpoin pasianssi?

Vapaakenttä on kiitollisin: lähes jokainen jako on ratkaistavissa, joten häviö johtuu omista siirroista eikä huonosta tuurista. Myös yhden maan Spider on aloittelijalle helppo, sillä valtaosa jaoista on voitettavissa. Klondike käännä-1-säännöllä on hyvä perusmuoto, josta useimmat aloittavat.

Mikä on vaikein pasianssi?

Pyramidi on tunnetuimmista muodoista armottomin: moni jako on rakenteellisesti mahdoton, ja voittoarviot liikkuvat vain parissa prosentissa. Neljän maan Spider on toinen kova pala – siinä voittoon yltää vain pieni osa jaoista. Myös 40 varasta on maineeltaan vaativa kahden pakan muoto.

Montako korttia pasianssissa on?

Useimmat muodot – Klondike, Vapaakenttä, Yukon, Pyramidi, Golf ja muut – pelataan yhdellä tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Kahta pakkaa eli 104 korttia käyttävät tunnetuista muodoista vain Spider ja 40 varasta.

Mistä nimi pasianssi tulee?

Nimi juontuu ranskan sanasta patience, joka tarkoittaa kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä – juuri sitä pelissä tarvitaan. Kirjallisia mainintoja pelistä on 1700-luvulta, ja se yleistyi Ranskassa 1800-luvun alkupuoliskolla, vaikka ei ilmeisesti ole alun perin ranskalainen keksintö.

Miten pasianssin pisteet lasketaan?

Moni pelaa kokonaan ilman pisteitä: voitto on se, että kaikki kortit päätyvät perustuksille. Tutuin pistemalli on Microsoftin standardi, jossa kortti perustukselle tuo 10 pistettä, poistopakasta sarakkeeseen pelattu kortti ja piilokortin kääntö 5 pistettä ja perustukselta takaisin otto vie 15. Vegas-laskennassa peli alkaa tavallisimmin −52 pisteestä ja jokainen perustukselle pelattu kortti tuo 5.

Pasianssin muodot ja säännöt

Pasianssi on yhden pelaajan korttipelien koko suku: pakasta otetaan kortteja ja ne yritetään järjestää tiettyyn kuvioon. Erilaisia pasiansseja on satoja, mutta sanalla tarkoitetaan yleensä Klondikea – seitsemän sarakkeen klassikkoa, joka levisi Windowsin mukana joka koneelle. Tämä opas käy läpi Klondiken säännöt vaihe vaiheelta ja esittelee muut tunnetuimmat muodot Spiderista ja Vapaakentästä Pyramidiin, pistelaskuineen ja voittoprosentteineen.

Pelaajia	1 – puhdas yksinpeli
Pakka	1 × 52 korttia ilman jokereita (Spider ja 40 varasta: 2 pakkaa)
Tunnetuin muoto	Klondike – 7 saraketta ja 24 kortin nostopakka
Tavoite	Kaikki kortit perustuksille maittain A→K
Muotoja	Satoja – mm. Spider, Vapaakenttä, Pyramidi, Yukon
Peliperhe	Pasianssit

Pelin tavoite

Pasianssi on yhden pelaajan peli: vastustajaa ei ole, vaan vastassa on jako itse. Lähes kaikissa muodoissa idea on sama – sekaisin oleva pakka järjestetään sääntöjen sallimin siirroin haluttuun lopputilaan. Klondikessa ja Vapaakentässä se tarkoittaa, että kaikki 52 korttia siirretään neljälle perustukselle maittain nousevasti ässästä kuninkaaseen (A, 2, 3 … 10, J, Q, K). Perustus alkaa aina ässällä. Spiderissa taas rakennetaan kokonaisia jonoja kuninkaasta ässään, ja poistopeleissä, kuten Pyramidissa, pöytä tyhjennetään pareittain.

Koska vastustajaa ei ole, myös häviö on omanlaisensa: peli päättyy tappioon, kun yhtään laillista siirtoa ei enää ole pöydässä, poistopakassa tai nostopakassa. Osa jaoista on jo lähtökohtaisesti mahdottomia – siksi pasianssin pelaaminen on yhtä paljon todennäköisyyksien kanssa elämistä kuin järjestelyä. Muut yksin pelattavat pelit löydät yksinpelien listalta.

Valmistelu ja jako (Klondike)

Koska Klondike on muoto, jota "pasianssilla" yleensä tarkoitetaan, säännöt käydään läpi sen kautta. Käytössä on tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita.

Jaa seitsemän saraketta vasemmalta oikealle niin, että ensimmäiseen tulee 1 kortti, toiseen 2, kolmanteen 3 ja niin edelleen seitsemään asti – yhteensä 28 korttia pöytään.
Käännä vain kunkin sarakkeen ylin kortti avoimeksi; muut jäävät kuvapuoli alaspäin piilokorteiksi.
Loput 24 korttia muodostavat nostopakan, josta uusia kortteja käännetään peliin.
Perustuksille eli neljälle maapinolle varataan tyhjä paikka – ne täyttyvät pelin edetessä.

Pelialueessa on siis neljä osaa: sarakkeet (tableau), neljä perustusta (foundation), nostopakka (stock) ja poistopakka (waste), johon nostopakasta käännetyt pelaamattomat kortit kertyvät.

Klondiken alkuasetelma: seitsemään sarakkeeseen jaetaan 1, 2, 3 … 7 korttia eli yhteensä 28, joista vain ylimmät ovat avoinna. Loput 24 korttia muodostavat nostopakan, ja neljä perustusta täytetään maittain ässästä kuninkaaseen.

Pelin kulku

Klondiken siirrot rakentuvat kolmen säännön varaan:

Sarakkeisiin ladotaan laskevasti ja vuorovärein. Punaisen kortin päälle käy vain yhtä pienempi musta ja mustan päälle yhtä pienempi punainen – esimerkiksi ristikymppi herttasotilaan päälle, ei koskaan samaa väriä peräkkäin.
Perustuksille pelataan maittain nousevasti. Kukin perustus alkaa ässällä ja kasvaa järjestyksessä kuninkaaseen. Kun kaikki neljä perustusta ovat valmiit, peli on voitettu.
Tyhjään sarakkeeseen saa siirtää vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan jonon. Tyhjä paikka on siksi arvokas – sinne pääsee purkamaan pitkiä jonoja.

Oikein järjestetyn jonon – laskeva järjestys, vuorovärit – saa siirtää yhtenä ryhmänä sarakkeesta toiseen, kunhan jonon pohjakortti sopii kohdesarakkeen ylimmän kortin päälle. Kun piilokortin päältä siirretään viimeinen avoin kortti, piilokortti käännetään avoimeksi – juuri näin peli etenee ja pöytä aukeaa.

Nostopakkaa käytetään, kun pöydän siirrot loppuvat. Kortteja käännetään joko yksi kerrallaan (käännä-1) tai kolme kerrallaan (käännä-3), jolloin vain päällimmäinen on heti pelattavissa. Käännä-1 on selvästi helpompi, käännä-3 vaativampi ja monen mielestä "oikea" tapa. Pelaamatta jääneet kortit kertyvät poistopakkaan, josta vain päällimmäinen kortti on pelattavissa. Nostopakan saa tavallisesti kierrättää rajattomasti; osa versioista rajoittaa käännä-3-pelissä läpikäyntien määrää. Useimmissa toteutuksissa kortin saa myös siirtää perustukselta takaisin sarakkeeseen, joskin pisterangaistuksella. Peli on hävitty, kun laillisia siirtoja ei enää ole missään. Termit kuten tableau ja foundation voi kerrata korttipelisanastosta.

Pistelasku

Moni pelaa pasianssia kokonaan ilman pisteitä: voitto on yksinkertaisesti se, että kaikki kortit päätyvät perustuksille. Tietokoneversiot toivat kuitenkin mukanaan kaksi vakiintunutta pistemallia.

Standardipisteytys

Tutuin malli on Microsoftin Windows-pasianssista levinnyt standardi: poistopakasta sarakkeeseen pelattu kortti +5, poistopakasta perustukselle +10, sarakkeesta perustukselle +10, piilokortin kääntö +5 ja perustukselta takaisin sarakkeeseen −15. Toteutuksesta riippuen myös nostopakan kierrättämisestä voi rapista miinusta – tutussa Microsoft-mallissa käännä-3-pelissä −20 neljännestä kierroksesta alkaen ja käännä-1:ssä peräti −100 toisesta kierroksesta alkaen. Klassikkoversiossa nopea pelaaja saa lisäksi aikabonuksen, kun peli kestää vähintään puoli minuuttia.

Vegas-pisteytys

Vegas-laskenta jäljittelee kasinopanosta: pelaaja "maksaa" pakasta aloittaessaan, tavallisimmin −52 pistettä, ja jokainen perustukselle pelattu kortti tuo +5. Voitolle pääsee siis vasta, kun perustuksille on saatu yli kymmenen korttia. Vegas-säännöissä nostopakan läpikäynti on rajoitettu, joten jokainen käännös pitää käyttää harkiten.

Tunnetuimmat muodot

Pasiansseja on satoja, ja uusia keksitään yhä. Alla ovat muodot, joihin törmää useimmin – Klondiken säännöt kävimme jo läpi, joten tässä sen tunnetuimmat rinnakkaismuodot.

Spider

Spider pelataan kahdella pakalla eli 104 kortilla. Kymmeneen sarakkeeseen jaetaan alkujaossa 54 korttia (neljään sarakkeeseen kuusi, kuuteen viisi), vain ylimmät avoinna, ja 50 korttia jää jakopakkaan. Sarakkeisiin ladotaan laskevasti maasta riippumatta, mutta jonon saa siirtää kerralla vain, jos sen kortit ovat samaa maata ja peräkkäin. Tavoitteena on rakentaa kahdeksan samaa maata olevaa jonoa kuninkaasta ässään – valmis jono poistuu pöydältä saman tien, erillisiä perustuksia ei ole. Kun siirrot loppuvat, jakopakasta jaetaan kymmenen korttia kerralla, yksi joka sarakkeeseen – mutta vain jos yksikään sarake ei ole tyhjä. Vaikeutta säädetään maiden määrällä: yksi, kaksi tai neljä maata.

Vapaakenttä (FreeCell)

Vapaakentässä kaikki 52 korttia jaetaan kahdeksaan sarakkeeseen avoimina (neljään sarakkeeseen seitsemän, neljään kuusi) – mitään ei ole piilossa. Apuna on neljä vapaakenttää, joihin voi väliaikaisesti nostaa yhden kortin kuhunkin. Sarakkeisiin ladotaan kuten Klondikessa laskevasti vuorovärein ja perustukset täytetään maittain ässästä kuninkaaseen, mutta yksi ero on ratkaiseva: tyhjään sarakkeeseen saa siirtää minkä tahansa kortin, ei vain kuningasta. Kerralla siirrettävän jonon pituus riippuu tilasta: (vapaat kentät + 1) × 2^(tyhjät sarakkeet) – esimerkiksi neljä vapaata kenttää ja yksi tyhjä sarake sallivat kymmenen kortin jonon. Koska kaikki näkyy alusta asti, Vapaakenttä on lähes puhdas taitopeli.

Pyramidi

Pyramidissa 28 korttia ladotaan pyramidiksi (rivit yhdestä seitsemään kortin levyisiä) ja loput 24 jäävät pakkaan. Pöydältä poistetaan pareja, joiden arvojen summa on 13: ässä on 1, sotilas 11, rouva 12 – ja kuningas 13, joten se poistuu yksinään. Pelattavissa ovat vain vapaat kortit, joiden päällä ei lepää muita. Pyramidi on tunnetuimmista muodoista armottomin: moni jako on rakenteellisesti mahdoton.

Yukon

Yukon näyttää Klondikelta, mutta nostopakkaa ei ole – kaikki kortit ovat pöydässä alusta asti. Erikoisuus on vapaa siirtosääntö: jonoja saa siirtää myös piilokorttien päältä, vaikka ne olisivat epäjärjestyksessä, kunhan siirtyvän ryhmän alin kortti sopii kohteeseen.

Golf

Golfissa tavoite on tyhjentää pöytä pelaamalla kortteja yhteen kasaan ±1-järjestyksessä: kasan päällimmäistä korttia yhtä suurempi tai pienempi kortti käy aina. Nopea ja koukuttava muoto, jossa jaot ratkeavat minuuteissa.

TriPeaks

TriPeaksissa (Tri Towers) 28 korttia ladotaan kolmeksi huipuksi ja 24 jää pakkaan. Kuten Golfissa, jätekasaan pelataan kortteja ±1-järjestyksessä maasta riippumatta – ja ässä ja kuningas ketjuuntuvat toisiinsa, joten pitkät ketjut ovat mahdollisia.

40 varasta (Forty Thieves)

Kahden pakan klassikko: 104 korttia ja kymmenen saraketta, joihin rakennetaan laskevasti samaa maata – ei vuorovärejä. Sääntö tekee siirroista jäykkiä, ja muoto onkin maineeltaan yksi vaativimmista.

Kello

Kellopasianssissa (Isoisän kello) kortit jaetaan kellotaulun muotoon ja järjestetään tuntipaikoilleen. Pelaajan valintoja on tuskin lainkaan, joten kyse on lähes puhtaasta tuuripelistä – samaan tapaan kuin lasten sodassa, jossa kortit ratkaisevat kaiken.

Monte Carlo

Monte Carlossa pöydältä poistetaan vierekkäisiä samanarvoisia pareja – kaksi kymppiä, kaksi rouvaa – ja rivistöä tiivistetään poistojen jälkeen. Kevyt poistopeli, joka sopii myös lapsille.

Scorpion ja Spiderette

Spiderin sukuun kuuluu myös yhden pakan muotoja: Scorpion rakentaa maakohtaisia jonoja Yukon-tyylisin vapain siirroin, ja Spiderette on Spider tavallisesti seitsemällä sarakkeella ja yhdellä pakalla – hyvä välietappi ennen täyttä Spideria.

Jos järjestely sarjoiksi ja ryhmiksi viehättää, sama perusidea kantaa myös seurapeleissä: rommi ja sen monivaiheinen sukulainen shanghai rakentuvat samanlaisten sarjojen ympärille – vastustajien kanssa.

Ratkaistavuus ja voittoprosentit

Pasianssin kiehtovin numerotieto on se, kuinka moni jako ylipäätään on voitettavissa. Kaksi asiaa kannattaa erottaa: teoreettinen ratkaistavuus (jako on mahdollista voittaa, jos kaikki kortit tietäisi) ja käytännön voittoprosentti (kuinka usein pelaaja oikeasti voittaa piilokortteja arvaillessaan).

Klondike: noin neljä viidestä jaosta (~80 %) on teoriassa ratkaistavissa. Käytännössä voittoon päätyy karkeasti kolmannes–puolet käännä-1-jaoista; käännä-3:lla selvästi harvempi, arviolta noin joka kymmenes jako tavallisella pelaajalla. Jos nostopakan saa käydä läpi vain kerran, voitettavissa on arvioiden mukaan enää noin yksi jako kolmestakymmenestä.
Spider: yhdellä maalla valtaosa jaoista on voitettavissa – arviot vaihtelevat lähteittäin noin 50–80 prosentin haarukassa. Kahdella maalla voitto onnistuu karkeasti 15–25 prosentissa ja neljällä maalla vain pienessä osassa jaoista, noin 5–10 prosentissa.
Vapaakenttä: noin 99 % satunnaisjaoista on ratkaistavissa. Microsoftin 32 000 numeroidusta jaosta vain yksi, jako #11982, on todistetusti ratkeamaton – 31 999 muuta on ratkaistu.
Pyramidi: moni jako on mahdoton, ja voittoarviot liikkuvat vain parissa prosentissa – siksi häviöstä ei kannata ottaa itseensä.
TriPeaks: arvioiden mukaan noin joka toinen jako on voitettavissa.
Kello: lähes puhdas tuuripeli – voitto onnistuu keskimäärin noin kerran kolmessatoista.

Tarkat prosentit vaihtelevat lähteestä ja pelitavasta toiseen, joten lukuja kannattaa lukea haarukkoina. Suunta on silti selvä: Vapaakenttä palkitsee taidon, Klondike ja Spider sekoittavat taitoa ja tuuria, ja Pyramidi sekä Kello ovat suurelta osin arpapeliä.

Strategia ja vinkit

Klondike: käännä piilokortit ensin. Jokainen käännetty piilokortti avaa peliä, joten siirto, joka paljastaa uuden kortin, on lähes aina paras. Pura pisimpiä sarakkeita etusijalla – niissä on eniten piilossa.
Älä kiirehdi perustuksille. Kakkoset ja muut pikkukortit voivat olla tarpeen sarakkeiden rakentamisessa. Nosta perustuksille tasaisesti kaikkia maita sen sijaan, että yksi maa karkaa muita edelle.
Vapaakenttä: pidä kentät väljinä. Vähintään yksi vapaakenttä kannattaa pitää tyhjänä ja tyhjä sarake avata ajoissa – jokainen tyhjä sarake tuplaa siirtokapasiteetin. Kaiva ässät ja kakkoset esiin ensimmäisenä.
Spider: rakenna samaa maata aina kun voit. Vain samaa maata olevat jonot liikkuvat kokonaisina. Yritä tyhjentää sarake ennen jakopakan käyttöä – ja muista, ettei uutta riviä voi jakaa, jos jokin sarake on tyhjä.
Katso pari siirtoa eteenpäin. Yksittäinen houkutteleva siirto voi tukkia sarakkeen lopullisesti. Ennen nostopakan kääntöä käy pöytä läpi: jäikö jokin siirto tekemättä?
Etene muodosta toiseen. Yksi hyväksi havaittu opettelujärjestys kulkee helpommasta vaikeampaan: yhden maan Spider, sitten TriPeaks, Vapaakenttä ja Yukon, ja vasta lopuksi neljän maan Spider tai Pyramidi.

Historia

Pasianssin nimi tulee ranskan sanasta patience, kärsivällisyys – ja sama sana tarkoittaa peliä yhä monessa kielessä. Kirjallisia mainintoja pasiansseista on 1700-luvulta, ja peli yleistyi Ranskassa 1800-luvun alkupuoliskolla, vaikka se ei ilmeisesti ole alun perin ranskalainen keksintö. Klondiken varhaisimmat dokumentoidut säännöt on jäljitetty tiettävästi vuoden 1907 Hoylen sääntökirjaan, jossa peli esiintyi nimellä "Seven-Card Klondike". Nimen yhteys 1890-luvun Klondiken kultaryntäykseen Yukonissa toistuu tarinoissa tiuhaan, mutta se on teoria, jolle ei ole löytynyt todisteita – kultakenttien pelipöydistä ei ole säilynyt näyttöä.

Pelin toinen elämä alkoi tietokoneella. Windows 3.0 toi Klondike-pasianssin vuonna 1990 joka koneelle – alun perin sen tarkoitus oli muun muassa opettaa käyttäjille hiiren vetämistä ja pudottamista. Tehtävässään se onnistui liiankin hyvin: pasianssi oli vuosikausia Windowsin käytetyimpiä sovelluksia, ja samalla Klondikesta tuli koko pelisuvun oletusmuoto. Spider puolestaan yleistyi nimenomaan tietokonepasianssina ja on nykyään Klondiken rinnalla tunnetuin muoto.

Vapaakentällä on oma tarinansa: yleisesti kerrotun mukaan Paul Alfille ohjelmoi pelin PLATO-opetusjärjestelmään jo vuonna 1978, ja Microsoft popularisoi sen 1990-luvulla 32 000 numeroidun jaon kera. Numeroidut jaot synnyttivät 1990-luvun puolivälissä harvinaiset nettitalkoot: vapaaehtoiset ratkoivat kaikki Microsoftin jaot yksi kerrallaan, ja urakan valmistuttua lokakuussa 1995 jäljelle jäi yksi ainoa ratkeamaton jako – numero 11982. Harva korttipeli on saanut näin perusteellista käsittelyä.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä peli pasianssi on?: Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa pakasta otettavat kortit yritetään järjestää tiettyyn kuvioon tai järjestykseen. Erilaisia pasiansseja on satoja, mutta kun joku sanoo pelaavansa pasianssia, hän tarkoittaa lähes aina Klondikea: seitsemän saraketta, neljä perustusta ja 24 kortin nostopakka.
Mitkä ovat pasianssin säännöt lyhyesti?: Klondikessa jaetaan 28 korttia seitsemään sarakkeeseen ja loput 24 nostopakkaan. Sarakkeisiin ladotaan kortteja laskevassa järjestyksessä vuorovärein, ja tavoitteena on siirtää kaikki 52 korttia neljälle perustukselle maittain ässästä kuninkaaseen. Tyhjään sarakkeeseen saa laittaa vain kuninkaan, ja nostopakasta käännetään yksi tai kolme korttia kerrallaan.
Meneekö jokainen pasianssi läpi?: Ei mene. Klondike-jaoista noin neljä viidestä on teoriassa ratkaistavissa, mutta käytännössä voittoon päätyy karkeasti kolmannes–puolet käännä-1-jaoista, koska piilokortteja ei voi tietää etukäteen. Vapaakenttä on ääripää toiseen suuntaan: noin 99 prosenttia jaoista on ratkaistavissa, kun kaikki kortit näkyvät alusta asti.
Mikä ero on käännä-1:llä ja käännä-3:lla?: Käännä-1:ssä nostopakasta käännetään yksi kortti kerrallaan ja se on heti pelattavissa – tämä on helpompi tapa. Käännä-3:ssa käännetään kolme korttia, mutta vain päällimmäinen on pelattavissa, joten osa korteista jää alempien vangiksi. Nostopakan saa tavallisesti kierrättää rajattomasti, mutta osa versioista rajoittaa käännä-3:n kierrokset.
Mikä on helpoin pasianssi?: Vapaakenttä on kiitollisin: lähes jokainen jako on ratkaistavissa, joten häviö johtuu omista siirroista eikä huonosta tuurista. Myös yhden maan Spider on aloittelijalle helppo, sillä valtaosa jaoista on voitettavissa. Klondike käännä-1-säännöllä on hyvä perusmuoto, josta useimmat aloittavat.
Mikä on vaikein pasianssi?: Pyramidi on tunnetuimmista muodoista armottomin: moni jako on rakenteellisesti mahdoton, ja voittoarviot liikkuvat vain parissa prosentissa. Neljän maan Spider on toinen kova pala – siinä voittoon yltää vain pieni osa jaoista. Myös 40 varasta on maineeltaan vaativa kahden pakan muoto.
Montako korttia pasianssissa on?: Useimmat muodot – Klondike, Vapaakenttä, Yukon, Pyramidi, Golf ja muut – pelataan yhdellä tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Kahta pakkaa eli 104 korttia käyttävät tunnetuista muodoista vain Spider ja 40 varasta.
Mistä nimi pasianssi tulee?: Nimi juontuu ranskan sanasta patience, joka tarkoittaa kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä – juuri sitä pelissä tarvitaan. Kirjallisia mainintoja pelistä on 1700-luvulta, ja se yleistyi Ranskassa 1800-luvun alkupuoliskolla, vaikka ei ilmeisesti ole alun perin ranskalainen keksintö.
Miten pasianssin pisteet lasketaan?: Moni pelaa kokonaan ilman pisteitä: voitto on se, että kaikki kortit päätyvät perustuksille. Tutuin pistemalli on Microsoftin standardi, jossa kortti perustukselle tuo 10 pistettä, poistopakasta sarakkeeseen pelattu kortti ja piilokortin kääntö 5 pistettä ja perustukselta takaisin otto vie 15. Vegas-laskennassa peli alkaa tavallisimmin −52 pisteestä ja jokainen perustukselle pelattu kortti tuo 5.