Ryöstö-korttipelin säännöt

Pelin tavoite

Ryöstössä kerätään pareja ja kolmosia samasta korttiarvosta – kaksi yhdeksikköä, kolme rouvaa – ja ladotaan ne omaan saalispinoon. Maalla ei ole missään vaiheessa mitään väliä: risti, hertta, pata ja ruutu ovat keskenään samanarvoisia, ja vain kortin arvo ratkaisee. Pinon kortit makaavat kuvapuoli ylöspäin, joten jokaisen pelaajan päällimmäinen kortti on koko ajan näkyvissä – ja juuri se tekee pelistä ryöstön: toisen pelaajan pinon päällimmäisen kortin saa viedä itselleen, jos omasta kädestä löytyy sille pari.

Kun nostopakka on käytetty loppuun, jokainen laskee saalispinonsa pisteet. Voittaja on se, jolla on eniten pisteitä – ei eniten kortteja. Monessa netin ohjeessa voittajaksi nimetään eniten kortteja kerännyt, mutta se on pelin kansainvälisestä versiosta tarttunut yksinkertaistus: perinteinen suomalainen sääntö pisteyttää jokaisen kortin, ja esimerkiksi yksi ässä voi olla viiden numerokortin arvoinen.

Valmistelu ja jako

1. Sekoita tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita. Pelaajia tarvitaan vähintään kaksi; mukavimmillaan peli on 2–6 pelaajalla.
2. Jaa jokaiselle pelaajalle kaksi korttia. Aloittaja eli jakajasta seuraava pelaaja saa kolmannen kortin, koska vuoro pelataan aina kolmen kortin kädellä. Osassa pöytiä aloittaja nostaa kolmannen korttinsa itse nostopakasta – lopputulos on sama.
3. Loput pakasta asetetaan keskelle pöytää nostopakaksi kuvapuoli alaspäin. Pöydälle ei jaeta yhtään avokorttia – tämä on tärkeä ero moneen sukulaispeliin.
4. Nostopakan viereen syntyy pelin aikana avopakka: avoin poistopino, johon jokainen vuoro päättyy. Myös avopakan päällimmäinen kortti on pelissä mukana.

Vanha kansanperinne kertoo vielä työnjaosta: ”häviäjä tekee työt” – edellisen jaon hävinnyt sekoittaa ja jakaa seuraavan. Sääntö ei ole pakollinen, mutta se kuuluu pelin henkeen samalla tavalla kuin nurisematon tappion nieleminen.

Pelin kulku vuoro vuorolta

1. Nosta kolmas kortti. Vuoro alkaa aina siitä, että nostat nostopakasta kortin kahden käsikorttisi jatkoksi. Aloittaja sai kolmannen korttinsa jo jaossa.
2. Etsi parit ja kolmoset. Käy läpi kaikki mahdollisuudet: pari voi syntyä omista käsikorteista, käsikortista ja avopakan päällimmäisestä tai käsikortista ja toisen pelaajan pinon päällimmäisestä – viimeinen näistä on varsinainen ryöstö.
3. Lado saalis pinoon. Löytyneet parit ja kolmoset pannaan omaan pinoon kuvapuoli ylöspäin – nimenomaan yhteen pinoon, ei vierekkäin, niin että vain päällimmäinen kortti näkyy.
4. Nosta uudet kortit ja tarkista käsi uudelleen. Parin pelattuasi nostat pakasta kaksi uutta korttia, kolmoset pelattuasi kolme. Sitten käyt kätesi läpi uudelleen – kierre jatkuu niin kauan kuin yhdistelmiä löytyy.
5. Päätä vuoro avopakkaan. Kun yhdistelmiä ei enää ole, lyöt yhden käsikortin avopakkaan kuvapuoli ylöspäin ja jäät odottamaan seuraavaa vuoroasi kahdella kortilla. Kolmatta korttia ei tässä vaiheessa nosteta.
6. Vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, ja peli jatkuu, kunnes nostopakka on käytetty loppuun – sitten lasketaan pisteet.

Ryöstäminen – pelin ydin

Ryöstö tapahtuu näin: kädessäsi on kortti, joka on samaa arvoa kuin toisen pelaajan pinon päällimmäinen kortti. Näytät parin, otat päällimmäisen itsellesi ja ladot molemmat kortit omaan pinoosi. Ryöstön kohteeksi kelpaa kenen tahansa pino – ja yhtä lailla avopakan päällimmäinen kortti.

Perinteinen sääntö tekee ryöstöstä vieläkin herkullisemman: yhdellä käsikortilla saa viedä kaikkien pinojen samanarvoiset päällimmäiset kerralla. Jos kädessäsi on yhdeksikkö ja yhdeksikkö keikkuu kahden vastustajan pinon sekä avopakan päällä, korjaat kaikki kolme samalla kertaa.

Kaksi rajausta on syytä painaa mieleen, koska netin ohjeet sotkevat ne jatkuvasti. Ensinnäkin vain päällimmäinen kortti ryöstetään – koko pinoa ei viedä koskaan: pinon vieminen kokonaisuudessaan kuuluu pelin kansainväliseen versioon, ei suomalaiseen. Toiseksi summilla ei napata mitään: kasi ei vie viitosta ja kolmosta, sillä summanappaukset kuuluvat kasinoon, eivät ryöstöön. Ryöstössä kelpaa vain sama arvo.

Esimerkkivuoro

Katsotaan Ainon ja Eetun kaksinpeliä. Eetulla on kädessään ristiyhdeksikkö ja patakolmonen, Ainon pinon päällimmäisenä komeilee herttayhdeksikkö ja avopakan päällä herttaviitonen.

1. Eetu aloittaa vuoronsa nostamalla nostopakasta kolmannen kortin – ruutukuninkaan. Kädessä on nyt 9, K ja 3.
2. Käsikorteista ei löydy paria, mutta Ainon pinon päällä on yhdeksikkö: Eetu näyttää oman yhdeksikkönsä, ryöstää Ainon päällimmäisen ja latoo parin omaan pinoonsa. Avopakan viitoselle hänellä ei ole paria, joten se jää paikoilleen.
3. Parin jälkeen Eetu nostaa pakasta kaksi uutta korttia ja käy kätensä läpi uudelleen. Yksi nostetuista on herttakolmonen – ja kädessä odottaa patakolmonen. Uusi pari lähtee pinoon, ja Eetu nostaa jälleen kaksi korttia.
4. Tällä kertaa käsi jää tyhjäksi yhdistelmistä: kaikki kortit ovat eri arvoa, eivätkä ne pariudu minkään pinon päällimmäisen kanssa. Eetu lyö yhden korteistaan avopakkaan – halvimman, jottei tarjoa Ainolle arvokasta ryöstettävää – ja vuoro siirtyy.
5. Ainon vuoro alkaa samalla tavalla nostolla. Nyt hänen kannattaa vilkaista Eetun pinon päällimmäistä: se, minkä Eetu juuri keräsi, on seuraavaksi Ainon ryöstettävissä – jos pari löytyy.

Esimerkki näyttää pelin rytmin: nosto, parien haku, saalis pinoon, uudet kortit, ja lopuksi yksi kortti avopakkaan. Ryöstetty kortti ei ole ikuisesti turvassa kenelläkään – siksi peli pysyy jännittävänä viimeiseen nostoon asti.

Pelin päättyminen ja pisteet

Peli päättyy, kun nostopakka loppuu. Jokainen pelaaja laskee oman saalispinonsa pisteet – kansansäännön mukaan avopakkaan jääneitä kortteja ei lasketa kenellekään. Korttien arvot:

• Eniten pisteitä kerännyt voittaa. Kympin ja ässän arvot ovat pelin ainoat sovittavat luvut – lyökää ne lukkoon ennen ensimmäistä jakoa, niin loppulaskenta ei riitaannuta ketään.
• Neljän ässän pikavoitto: kansansäännön mukaan pelaaja, jonka pinossa on kaikki neljä ässää, voittaa pelin saman tien. Sääntö ei kuulu jokaiseen pöytään, mutta se tekee ässistä pelin kuninkaita – sopikaa sen käytöstä etukäteen.
• Laskeminen on lasten kanssa puolet huvista: pinot puretaan pöydälle ja pisteet lasketaan viiden sarjoissa ääneen.

Kiistatilanteet ja kansansäännöt

Ryöstö on kansanpeli, jonka säännöt vaihtelevat pöydittäin – kirjoitettua sääntökirjaa ei ole. Nämä yksityiskohdat kiertävät perinteessä yhden lähteen varassa, joten sopikaa niistä ennen peliä:

• Kahta samanarvoista peräkkäin ei saa lyödä. Kansansäännön mukaan pelaaja ei saa pelata kahta samaa arvoa peräkkäin avopakkaan.
• ”Niin kauan kuin pidät kortista kiinni” -sääntö. Jos huomaat ohittaneesi parin, ratkaisu riippuu kädestäsi: jos olet jo päästänyt kortista irti, peli jatkuu eikä paria saa takautuvasti; jos pidät kortista vielä kiinni, saat vaihtaa siirtoa.
• Oman pinon päällimmäisen saa parittaa. Yksittäinen perinnelähde sallii käsikortin latomisen oman pinon samanarvoisen päällimmäisen päälle – näin arvokas kortti saadaan piiloon. Kaikki pöydät eivät tätä tunne.
• Avopakan kohtalo lopussa. Perinnelähde neuvoo, ettei avopakkaan jääneitä kortteja lasketa kenellekään – mutta tämäkin kannattaa todeta ääneen ennen peliä.
• Käden koko ryöstön jälkeen. Perussääntö sanoo: parista nostetaan kaksi uutta korttia, kolmosista kolme. Lähteet eivät ota kantaa siihen, palautuuko käsi ryöstöparin jälkeen täsmälleen kolmeen korttiin – jos asiasta tulee kiistaa, sopikaa oma linjanne ja pitäkää siitä kiinni.

Muunnelmat

Muunnelmien kanssa pätee sama ohje kuin kansansääntöjen: sopikaa ennen peliä, mitä versiota pelataan – muuten ensimmäinen ryöstö päättyy väittelyyn.

Stealing Bundles – kansainvälinen versio

Maailmalla sama perusidea tunnetaan nimillä Stealing Bundles, Steal the Old Man's Bundle ja Steal Pile – Argentiinassa Casita Robada, Italiassa Rubamazzo. Kansainvälinen jako on aivan toinen: jokaiselle neljä korttia ja pöydälle neljä avokorttia, ja kun kädet tyhjenevät, jaetaan uudet neljä, kunnes pakka loppuu. Ryöstökin on rajumpi: parin osuessa viedään koko pino, ei vain päällimmäistä, ja voittaja on eniten kortteja kerännyt – pisteitä ei lasketa. Osa suomenkielisistä sivustoista kutsuu tätä ”kasinoversioksi”, ja moni netin suomenkielinen ohje kuvaa ryöstön nimellä todellisuudessa juuri tätä versiota. Tarkistakaa siis aina, kumman pelin ohjetta luette.

Korttien laskeminen pisteiden sijaan

Kevennys kaikkein pienimmille: jaon lopussa lasketaan pisteiden sijaan kortit, ja isoimman pinon kerännyt voittaa. Tämä laina kansainvälisestä versiosta toimii, kun pistelasku on vielä liian työlästä – mutta se myös latistaa pelin, koska ässä ja kakkonen ovat yhtä arvokkaita. Perinteinen suomalainen tapa on pisteet.

Uno-korteilla

Parilla sivustolla peliä ehdotetaan pelattavaksi Uno-korteilla: parit kerätään samoista numeroista tavallisen pakan sijaan. Ohje on tuore lisäys eikä kuulu vanhaan perinteeseen, mutta lastenversiona se on harmiton – Unon kortit kestävät kulutusta ja numerot ovat isoja ja selkeitä.

Ryöstö vastaan kasino – sukulaiset, eivät kaksoset

Ryöstö muistuttaa monesta kulmasta kasinoa, ja pelit ovat samaa kansainvälistä sukua. Sekaannus kostautuu kuitenkin heti pelipöydässä, sillä lähes jokainen ydinsääntö menee ristiin:

• Nappaaminen: ryöstössä kelpaa vain sama arvo – parit ja kolmoset. Kasinossa napataan myös summina: kasi vie viitosen ja kolmosen.
• Saalispino: ryöstössä kuvapuoli ylöspäin ja päällimmäinen alati vaarassa. Kasinossa kuvapuoli alaspäin ja koskematon.
• Toisten saaliin vieminen: ryöstössä koko pelin ydin. Kasinossa toisten voittopinoon ei kajota.
• Pöytä: ryöstössä pöytään ei jaeta mitään. Kasinossa jaetaan neljä avokorttia.
• Pisteet: ryöstössä jokainen kortti on 5–25 pisteen arvoinen. Kasinossa lasketaan kiinteät pisteet padoista, ässistä ja erikoiskorteista.
• Kohdeyleisö: ryöstö on lasten peli, kasino koko perheen ja aikuisten laskupeli.

Luonteva järjestys on opetella ensin ryöstö ja siirtyä sitten kasinoon: sama pakka ja tuttu kalastelun idea, mutta summat, mökit ja pistetaulukko tekevät kasinosta sen ison sisaruksen.

Lasten kanssa ja isolla porukalla

Ryöstö on monen perheen ensimmäinen ”oikea” korttipeli, ja hyvästä syystä: sääntöjen ydin – etsi kaksi samaa – aukeaa heti, kun numerot ovat hallussa. Peli opettaa huomaamattaan kolme taitoa: korttiarvojen tunnistamisen, vuoron odottamisen ja pisteiden laskemisen viiden sarjoissa. Ässien arvosta kannattaa lasten kanssa sopia selkeä pyöreä luku, ja pikavoittosääntö neljästä ässästä on lapsille pelin suola – sitä jahdataan ihan eri innolla kuin pisteitä.

Kahdestaan peli toimii mainiosti: ryöstöt keskittyvät yhteen vastustajaan, ja pinojen päällimmäisistä syntyy jatkuva köydenveto. Lisää kahden pelaajan pelejä löydät kahdelle pelaajalle kootusta listastamme. Isolla porukalla – viidellä tai kuudella – nostopakka hupenee nopeasti ja jaot jäävät lyhyiksi: pelatkaa silloin useampi jako peräkkäin ja antakaa jakovuoron kiertää, niin jokainen pääsee sekä aloittajaksi että ”töihin” häviäjänä.

Jos ryöstö uppoaa lapsiin, samasta hyllystä kannattaa kokeilla seuraavaksi mustaa pekkaa ja sikaa – ja koko valikoima kevyitä pelejä on koottu helppojen korttipelien listalle.

Aloittelijan yleisimmät virheet

• Saalis levitetään vierekkäin. Kortit kuuluvat yhteen pinoon päällekkäin, niin että vain päällimmäinen näkyy. Vierekkäin levitetty saalis rikkoo koko pelin – silloin ei ole selvää, mikä on ryöstettävissä.
• Napataan summilla. Kasi ei vie viitosta ja kolmosta – se on kasinon sääntö. Ryöstössä kelpaa ainoastaan sama arvo.
• Viedään koko pino. Suomalaisessa pelissä ryöstetään vain päällimmäinen kortti. Koko pinon vieminen kuuluu kansainväliseen versioon – jos joku pelaa niin, hän on lukenut eri ohjeen.
• Avopakka unohtuu. Avopakan päällimmäinen on yhtä lailla parin arvoinen kuin pelaajien pinot – moni piste jää nostamatta, kun poistopinoa ei muisteta vilkaista.
• Tuijotetaan maata. Herttayhdeksikkö ja ristiyhdeksikkö ovat pari siinä missä kaksi pataakin. Maa ei merkitse ryöstössä mitään.
• Vuoron lopetus unohtuu. Jokainen vuoro päättyy yhden kortin lyömiseen avopakkaan. Ilman sitä avopakka ei kasva eikä peli pyöri niin kuin pitää.

Strategia ja vinkit

Rehellisyyden nimissä: ryöstö on ennen kaikkea nostopakan armoilla elävä tuuripeli, ja juuri siksi se on lasten kanssa niin tasaväkinen. Muutama tottumus erottaa silti tarkkaavaisen pelaajan haaveilijasta:

• Vilkaise kaikki päällimmäiset joka vuorolla. Paras siirto on usein se, jossa yksi käsikortti korjaa saman arvon kahdesta tai kolmesta pinosta kerralla – muista, että myös avopakka lasketaan mukaan.
• Älä lyö avopakkaan kallista korttia. Vuoron päätteeksi lyöty ässä on seuraavalle pelaajalle 25 pisteen lahja, jos hänellä sattuu olemaan pari. Luovu halvimmasta numerokortista.
• Pidä kirjaa ässistä. Ässiä on neljä, ja ne ratkaisevat pelin – etenkin jos pikavoittosääntö on käytössä. Kun tiedät, montako ässää on jo hautautunut pinoihin, tiedät myös, kannattaako omaa ässää vartioida vai pelata rohkeasti.
• Muista, mitä pinoihin on uponnut. Jos kaksi rouvaa on jo syvällä pinoissa, kädessä odottava rouva pariutuu enää huonolla onnella – lyö se avopakkaan ennen kuin se jää käteen kuolleena painona.
• Seuraa, mitä vastustaja kerää. Jokainen ryöstö paljastaa pinon uuden päällimmäisen. Hyvä pelaaja painaa mieleen, mitä kenenkin pinon päälle jää – seuraava vuoro alkaa siitä tiedosta.
• Sopikaa kympin arvo taktisesti. Jos kymppi sovitaan 10 pisteen arvoiseksi, pakassa on kuvakorttien veroisia kortteja neljä lisää – ja jokaisesta kympistä kannattaa tapella tosissaan.

Historia ja nimen kaksoismerkitys

Ryöstö on suomalainen lasten kansanpeli, jonka historiaa ei ole dokumentoitu: peliä ei löydy korttipelikirjallisuudesta, eivätkä kansainväliset sääntökokoelmat tunne suomalaista versiota. Vanhimmat jäljitettävät kirjalliset maininnat ovat molemmat vuodelta 2007 – perhekeskustelupalstan sääntökysely ja suomenkielisen Wikipedian artikkeli – ja ne kuvaavat toisistaan riippumatta saman pelin: jaon 2+3, parien keräämisen ja päällimmäisten ryöstämisen. Kansainvälisesti peli on kalastuspelien eli Kasino-perheen sukua, ja sen ulkomainen serkku Stealing Bundles tunnetaan vanhana lastenpelinä. Netissä kiertävät tarinat pelin norjalaisista juurista tai 1950-luvun alkuperästä eivät perustu mihinkään lähteeseen.

Pelillä on vain yksi vakiintunut nimi: ryöstö. Sana tarkoittaa suomessa tietenkin ensisijaisesti rikosta, joten hakukoneelle ja hyllykaverille kannattaa täsmentää ”ryöstö korttipeli” – muuten puhe kääntyy vääriin aiheisiin. Vakiintuneita rinnakkaisnimiä pelillä ei ole, ja pelin sanasto on muutenkin suppea ja arkinen: nostopakka, avopakka, pino ja päällimmäinen kortti. Nämä ja muut korttitermit selitetään sanastossamme, ja lisää kotimaisia pelejä löydät suomalaisten korttipelien listalta.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on ryöstö-korttipeli?

Ryöstö on suomalainen lasten keräilypeli, jota pelataan tavallisella 52 kortin pakalla. Pelaajat keräävät pareja ja kolmosia samasta korttiarvosta omaan pinoonsa, ja toisten pinojen päällimmäisiä kortteja saa ryöstää oman käsikortin parilla. Eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Montako korttia ryöstössä jaetaan?

Jokaiselle pelaajalle jaetaan kaksi korttia ja aloittajalle eli jakajasta seuraavalle kolme. Pöydälle ei jaeta yhtään korttia: loppupakka asetetaan keskelle nostopakaksi, ja sen viereen kasvaa pelin aikana avoin poistopino eli avopakka.

Saako ryöstössä viedä toisen pelaajan koko pinon?

Ei saa. Suomalaisissa säännöissä ryöstetään vain pinon päällimmäinen kortti, joka muodostaa parin oman käsikortin kanssa. Koko pinon vieminen kuuluu kansainväliseen Stealing Bundles -versioon, jossa myös jako on erilainen.

Miten ryöstön pisteet lasketaan?

Numerokortit 2–9 ovat 5 pistettä ja kuvakortit 10 pistettä kappale. Kympin arvoksi sovitaan ennen peliä 5 tai 10 ja ässän arvoksi 10, 15 tai 25 pistettä – yleisin kotisääntö laskee ässän 25 pisteen arvoiseksi. Eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Mitä tapahtuu, jos pelaaja saa kaikki neljä ässää?

Monessa pöydässä pelaaja, jonka pinoon päätyvät kaikki neljä ässää, voittaa pelin saman tien. Kyseessä on kansansääntö, joka ei kuulu jokaiseen pöytään – sen käytöstä kannattaa sopia ennen jakoa.

Kuka aloittaa ryöstön ja miksi hän saa kolme korttia?

Pelin aloittaa jakajasta seuraava pelaaja. Hän saa jaossa kolmannen kortin, koska jokainen vuoro pelataan kolmen kortin kädellä – muut pelaajat nostavat kolmannen korttinsa nostopakasta oman vuoronsa alussa.

Miten ryöstö eroaa kasinosta?

Kasinossa pöydän kortteja napataan myös summina, ja saalis pidetään kuvapuoli alaspäin turvassa. Ryöstössä summia ei käytetä koskaan – vain samat arvot kelpaavat – ja saalispino on kuvapuoli ylöspäin, joten sen päällimmäisen kortin voi menettää.

Sopiiko ryöstö lapsille?

Erittäin hyvin – ryöstö on nimenomaan lasten peli. Parien tunnistaminen onnistuu heti numeroiden opettelun jälkeen, ja pisteiden laskeminen viiden sarjoissa on mainiota päässälaskuharjoitusta. Peli toimii jo kahdella pelaajalla.

Onko ryöstö sama peli kuin Stealing Bundles?

Ne ovat saman pelin kaksi versiota. Kansainvälisessä Stealing Bundlesissa jaetaan neljä korttia käteen ja neljä pöytään, ryöstö vie koko pinon ja voittaja on eniten kortteja kerännyt. Suomalainen ryöstö jakaa 2+3, ryöstää vain päällimmäisen ja laskee pisteet.

Kokeile myös näitä

• Kasino 2–4 pelaajaa · keskitaso
• Sika 2–8 pelaajaa · helppo
• Musta Pekka 2–8 pelaajaa · helppo
• Sota 2 pelaajaa · helppo