UNO-pelin säännöt

Pelin tavoite

UNO on Mattelin julkaisema hylkäyspeli: tavoitteena on päästä eroon kaikista käden korteista ennen muita. Sitä pelataan omalla erikoispakalla – tavallinen 52 kortin pakka ei käy, sillä UNOn kortit jakautuvat neljään väriin (punainen, keltainen, vihreä, sininen) ja pakkaan kuuluu joukko erikoiskortteja, joilla ei ole vastinetta perinteisessä pakassa.

Vuorollaan pelaaja lyö poistopakkaan yhden kortin, jonka on täsmättävä päällimmäiseen korttiin värin, numeron tai symbolin mukaan. Kun pelaat toiseksi viimeisen korttisi, huudat ”UNO!” – ja kun viimeinen kortti lähtee kädestä, erä päättyy. Erän voittaja saa pisteet vastustajien käsiin jääneistä korteista, ja klassinen peli jatkuu jako jaolta, kunnes joku saavuttaa 500 pistettä. Moni pelaa myös yksittäisiä eriä ilman pistekirjanpitoa.

Idealtaan UNO on sukua kotimaiselle seiskalle, jossa niin ikään lyödään kortti maan tai arvon mukaan – UNO vain korvaa maat väreillä ja lisää peliin toimintakortit, jotka ohittavat, kääntävät ja pakottavat nostamaan.

Pakka ja kortit

Klassisessa UNO-pakassa on 108 korttia, jotka jakautuvat kolmeen ryhmään:

• 76 numerokorttia: jokaisessa neljässä värissä 19 korttia – yksi nolla ja kaksi kutakin numeroa 1–9. Nolla on siis pakan harvinaisin numero, mikä kannattaa painaa mieleen strategiaa varten.
• 24 toimintakorttia: 8 ohituskorttia, 8 suunnanvaihtokorttia ja 8 ”nosta kaksi” (+2) -korttia – kaksi kutakin väriä kohden.
• 8 villiä: 4 villikorttia ja 4 ”villi nosta neljä” (+4) -korttia, kaikki mustia.

Vuodesta 2018 alkaen myyty vakiopainos sisältää 112 korttia: klassisen 108 kortin lisäksi mukana on yksi Wild Shuffle Hands ja kolme muokattavaa villikorttia, joihin voi kirjoittaa oman säännön. Huomaa, että 112 kortin painosten lisäkortit vaihtelevat painoksittain: nykyvakiossa lisänä ovat Shuffle Hands ja muokattavat villit, mutta osassa painoksia neljäs lisäkortti on Wild Swap Hands, jolla vaihdetaan kädet valitun pelaajan kanssa.

Valmistelu ja jako

1. Jakajan valinta: virallisten sääntöjen mukaan jokainen nostaa pakasta kortin, ja korkeimman numeron nostanut jakaa. Symbolikortit lasketaan tässä nollaksi.
2. Jakaja jakaa 7 korttia jokaiselle pelaajalle yksi kerrallaan.
3. Loput kortit asetetaan pöydälle kuvapuoli alaspäin nostopakaksi.
4. Nostopakan päällimmäinen kortti käännetään sen viereen – se aloittaa poistopakan.
5. Jakajan vasemmalla puolella istuva aloittaa, ja vuoro kiertää myötäpäivään.

Jos poistopakan aloituskortiksi kääntyy erikoiskortti, sen vaikutus astuu voimaan heti:

• +2: aloittava pelaaja nostaa kaksi korttia ja menettää vuoronsa.
• Suunnanvaihto: jakaja pelaa ensimmäisenä ja kierto kulkee vastapäivään.
• Ohitus: jakajan vasen puoli ohitetaan, ja sitä seuraava pelaaja aloittaa.
• Villi: jakajan vasemmalla istuva valitsee aloitusvärin ja pelaa ensimmäisen kortin.
• Villi +4: ei kelpaa aloituskortiksi – kortti palautetaan pakkaan ja käännetään uusi.

Pelin kulku

1. Vuorollaan pelataan yksi kortti, jonka on täsmättävä poistopakan päällimmäiseen värin, numeron tai symbolin mukaan. Esimerkiksi punaisen seiskan päälle käy mikä tahansa punainen kortti, minkä tahansa värin seiska tai villi.
2. Villikortin saa pelata milloin vain – myös silloin, kun kädessä olisi muutakin pelattavaa. Pelaaja valitsee värin, jota poistopakassa seuraavaksi noudatetaan.
3. Jos sopivaa korttia ei ole, nostetaan yksi kortti nostopakasta. Jos nostettu kortti käy, sen saa pelata heti samalla vuorolla – muuten vuoro siirtyy seuraavalle.
4. Pelaaja saa myös vapaaehtoisesti jättää pelaamatta ja nostaa kortin. Silloin pelata saa vain juuri nostetun kortin, ei mitään muuta kädestä.
5. Vain yksi kortti vuorossa: kahta korttia ei saa lyödä kerralla – ei edes kahta täysin identtistä.
6. Kun nostopakka loppuu, poistopakka sekoitetaan uudeksi nostopakaksi ja peli jatkuu keskeytyksettä.
7. Erä päättyy, kun joku pelaa viimeisen korttinsa. Jos viimeinen kortti on +2 tai +4, seuraava pelaaja nostaa kortit, ja ne lasketaan mukaan erän pisteisiin.

Nostopakka, poistopakka ja muut korttipelien perustermit voi kerrata sanastosta.

Erikoiskortit ja villi +4:n haasto

Toimintakortit ovat UNOn suola. Värilliset erikoiskortit – ohitus, suunnanvaihto ja +2 – saa pelata vain samaan väriin tai saman symbolin päälle; symboli toimii täsmäyksessä kuten numero.

• Ohitus (20 p): seuraava pelaaja jää väliin.
• Suunnanvaihto (20 p): kiertosuunta kääntyy myötäpäivästä vastapäivään tai takaisin.
• Nosta kaksi, +2 (20 p): seuraava pelaaja nostaa kaksi korttia ja menettää vuoronsa.
• Villi (50 p): pelaaja valitsee uuden värin. Pelattavissa minkä tahansa kortin päälle, milloin vain.
• Villi nosta neljä, +4 (50 p): pelaaja valitsee värin, ja seuraava nostaa neljä korttia sekä menettää vuoronsa. Kortin saa pelata vain, jos kädessä ei ole poistopakan päällimmäisen kortin väriä – sama numero tai toimintakortti kädessä ei estä pelaamista.
• Wild Shuffle Hands (40 p, 112-pakka): kaikkien pelaajien kädet kerätään yhteen, sekoitetaan ja jaetaan tasan uudelleen kortin pelaajan vasemmalta puolelta alkaen. Pelaaja valitsee lisäksi värin.
• Muokattavat villit (40 p, 112-pakka): kolme tyhjää villikorttia, joihin kirjoitetaan oma sääntö pyyhittävälle pinnalle. Ennen peliä sovitaan, montako niistä on mukana.
• Wild Swap Hands (40 p, osa painoksia): pelaaja vaihtaa kätensä valitsemansa pelaajan kanssa ja valitsee värin.

Haastosääntö: 4 vai 6 korttia

Villi +4:ään liittyy virallinen haastosääntö. Jos epäilet, että kortti pelattiin laittomasti – pelaajalla oli sittenkin pöydän väriä – voit haastaa hänet. Haastettu näyttää kätensä haastajalle. Jos hän on syyllinen, hän nostaa ne neljä korttia itse. Jos haasto oli väärä, haastaja nostaa neljän sijaan kuusi korttia. Haastaminen kannattaa siis vain, kun epäilylle on todellinen peruste.

UNO-huuto ja sakko

Pelin nimikkohetki: kun pelaat toiseksi viimeisen korttisi, sinun on huudettava ”UNO!” – sana tarkoittaa espanjaksi ja italiaksi yhtä. Huuto varoittaa muita siitä, että olet kortin päässä erävoitosta.

Jos huuto unohtuu ja jäät kiinni ennen kuin seuraava pelaaja aloittaa vuoronsa, nostat rangaistukseksi kaksi korttia. Aikaikkuna on tiukka: jos kukaan ei huomaa unohdusta ajoissa, rangaistusta ei tule. Vanhemmissa, 2000-luvun alun sääntölehtisissä sakko oli neljä korttia – nykyisissä virallisissa säännöissä se on kaksi. Turvallisin tulkinta on huutaa aina uudestaan, kun käteen jää nostojen jälkeen taas yksi kortti.

Pisteet ja voitto

Erän voittaja on se, joka pääsee ensimmäisenä korteistaan. Hän saa pisteet kaikkien vastustajien käsiin jääneistä korteista:

• Numerokortit 0–9: numeroarvonsa verran pisteitä.
• Ohitus, suunnanvaihto ja +2: 20 pistettä kappale.
• Villi ja villi +4: 50 pistettä kappale.
• Wild Shuffle Hands, muokattavat villit ja Swap Hands: 40 pistettä kappale.

Klassinen tapa pelata on jatkaa jakoja, kunnes joku saavuttaa 500 pistettä – hän voittaa koko pelin. Moni pelaa myös yksittäisiä eriä, jolloin voittaja on yksinkertaisesti ensimmäisenä korteistaan päässyt.

Sääntölehtinen tuntee myös virallisen vaihtoehtoisen laskutavan: jokainen kirjaa joka erästä omiin käsiinsä jääneiden korttien pisteet, ja kun jonkun saldo ylittää 500, vähiten pisteitä kerännyt voittaa. Tämä käänteinen laskenta pitää kaikki pelaajat mukana loppuun asti, koska jokainen erä vaikuttaa jokaisen tiliin.

Kaksinpeli

UNO toimii myös kahdestaan, ja klassinen virallinen kaksinpelimuunnos muuttaa kolmea korttia:

• Suunnanvaihto toimii kuten ohitus – kahden pelaajan kesken suunnalla ei ole merkitystä.
• Ohituskortin pelaaja saa heti uuden vuoron – käytännössä tuplavuoron.
• +2:n tai +4:n jälkeen vastustaja nostaa kortit ja vuoro palaa kortin pelaajalle.

Peräkkäin pelatut toimintakortit voivat siis ratkaista kaksinpelin erän hetkessä. Muita kahden pelaajan peli-ideoita löydät korttipelit kahdelle -listalta.

Suositut talon säännöt (eivät virallisia)

UNOa pelataan tuskin missään täsmälleen sääntölehtisen mukaan – talon säännöt kuuluvat pelin kulttuuriin. Ne eivät kuitenkaan ole virallisia, joten sopikaa käytössä olevat säännöt aina ennen ensimmäistä jakoa.

• Ketjutus eli pinoaminen: +2:n päälle lyödään oma +2, ja nostopakote kasaantuu seuraavalle. Tämä on maailman yleisin UNO-talonsääntö, mutta virallisissa säännöissä ketjutusta ei ole – seuraava pelaaja nostaa kortit aina itse. Ainoa Mattelin versio, jossa ketjutus on virallista, on UNO No Mercy.
• Seiska–nolla: seiskan pelaaja vaihtaa kätensä valitsemansa pelaajan kanssa, ja nollan kohdalla kaikki kierrättävät kätensä pelisuuntaan seuraavalle.
• Väliintulo (jump-in): osa pöydistä pelaa niin, että täsmälleen saman kortin – sama väri ja sama numero – saa lyödä väliin ohi vuoron, ja peli jatkuu lyöjästä eteenpäin.
• Nosto kunnes käy: jos sopivaa korttia ei ole, nostetaan yhden kortin sijaan niin monta, että pelattava kortti löytyy.

Viralliset muunnelmat

Mattel on julkaissut UNOsta valtavan määrän versioita – lisenssiteemoja on satoja. Alla tunnetuimmat itsenäiset muunnelmat.

UNO Flip (2019)

Pakassa on 112 kaksipuolista korttia: vaalea puoli vastaa tavallista UNOa, tumma puoli tuo kovemmat rangaistukset neljässä uudessa värissä. Flip-kortti kääntää koko pelin – poistopakan, nostopakan ja kaikkien kädet – toiselle puolelle. Tumman puolen kortteja ovat muun muassa +5, kaikki ohittava Skip Everyone ja Wild Draw Color, jolla vastustaja nostaa kortteja, kunnes saa valittua väriä.

UNO No Mercy (2023)

Armoton versio, jossa on 168 korttia – 60 enemmän kuin perus-UNOssa. Uutuuksia ovat muun muassa Wild Draw 6, Wild Draw 10, värillinen haastamaton +4 ja Discard All, jolla pudotetaan kaikki samanväriset kortit kerralla. Nostokorttien ketjutus on tässä versiossa virallista, seiska–nolla-sääntö on pakollinen, ja Mercy-sääntö pudottaa erästä pelaajan, jolle kertyy 25 korttia tai enemmän. Pelaajia 2–6.

UNO All Wild (2021)

Kaikki 112 korttia ovat villejä: numerokortteja ja väritäsmäystä ei ole, joten minkä tahansa kortin saa pelata milloin vain. Kahdeksan korttityyppiä ovat muun muassa Wild Double Skip, kohdennettu Targeted Draw Two ja pakkovaihto Forced Swap. Koska värisääntöä ei ole valvottavana, +4:n haastosääntö on poistettu.

UNO Junior (3+)

Lasten versio: 56 korttia numeroin 0–8 ja eläinkuvin, 2–4 pelaajaa ja viiden kortin aloituskäsi. Kolme vaikeustasoa kasvavat lapsen mukana: ensin pelkät numerot, sitten ohitus, suunnanvaihto ja villi, lopuksi nostokortit. Villiä +4:ää ja pistelaskua ei ole – ensimmäisenä kädestään päässyt voittaa. Alle kouluikäisten ensimmäiseksi korttipeliksi sopii UNO Juniorin ohella myös perinteinen musta-pekka.

UNO DOS (2018)

DOS on itsenäinen sisarpeli, ei UNO-laajennus. Pöydässä on kaksi keskikorttia, ja niihin täsmätään numerolla tai kahden kortin summalla; väri- ja numerotäsmäys yhtä aikaa palkitaan bonuspudotuksella. Huuto kuuluu ”DOS!”, kun kädessä on kaksi korttia, ja peli pelataan 200 pisteeseen 2–4 pelaajan kesken.

Laite- ja formaattiversiot

Lisäksi kaupoista löytyy muun muassa UNO Extreme ja Attack (kortteja sylkevä tykki), Spin (onnenpyörä), Triple Play (kolme poistopakkaa), Showdown (reaktionappi), Flex, vedenkestävä H2O, matkakokoinen Express sekä Party-versio, jossa 224 kortin pakka venyttää pelaajamäärän 16:een. Lisenssiteemat Muumeista Super Marioon noudattavat klassisia sääntöjä pienin lisäyksin. Mattelin muista korttipeleistä tunnetuin lienee skip-bo, jossa numerojonoja rakennetaan omasta tavoitepakasta.

Strategia ja vinkit

• Pelaa isot numerot ensin. Käteen jäävät kortit ovat erän lopussa miinusta – yhdeksiköt ja kahdeksikot kannattaa hylätä ennen pikkukortteja.
• Pidä käsi monivärisenä. Yksivärinen käsi lukittuu heti, kun joku vaihtaa väriä. Monipuolinen käsi antaa vaihtoehdon lähes joka tilanteeseen.
• Säästä toimintakortit loppupeliin. Ohitus ja +2 ovat arvokkaimmillaan, kun vastustaja huutaa UNO – oikein ajoitettu nostopakote voi kaataa koko erän.
• Säästä villit myöhään. Ne ovat pakan ainoat aina pelattavat kortit, ja liian aikaisin käytetty villi on hukattu hätävara.
• Laske kortteja karkeasti. Kussakin värissä on vain kaksi ohitusta, kaksi suunnanvaihtoa ja kaksi +2:ta, ja villejä on 4 + 4. Jo suurpiirteinen seuranta kertoo, mitä pöydässä voi vielä olla.
• Haasta +4 vain näytöllä. Haasta, kun pelaaja vaihtoi väriä epäilyttävästi tai pelasi juuri poistopakan väriä – sokkohaasto maksaa kuusi korttia.
• Vältä yleisimmät virheet: villit liian aikaisin, pienet numerot ensin ja UNO-huudon unohtaminen.

Historia

UNOn keksi Merle Robbins, parturi Readingin pikkukaupungista Ohiosta Cincinnatin liepeiltä, vuonna 1971. Kerrotaan, että Robbins panttasi kotinsa 8 000 dollarista, painatti ensimmäiset 5 000 pakkaa ja myi niitä oman parturiliikkeensä tiskiltä. Pelin nimi on espanjaa ja italiaa: uno tarkoittaa yhtä – huuto kertoo, että kädessä on enää yksi kortti.

Vuonna 1972 Robbins myi oikeudet International Games -yhtiölle 50 000 dollarilla ja kymmenen sentin pakkakohtaisella rojaltilla. Peli levisi ensin Yhdysvalloissa ja sitten maailmalla, ja Mattel osti International Gamesin vuonna 1992 – siitä lähtien UNO on ollut Mattelin lippulaivapelejä.

Pakka on elänyt ajassa: vuonna 2018 vakiopainos kasvoi 112 korttiin, kun mukaan tulivat Wild Shuffle Hands ja muokattavat villikortit. Mattelin sääntölehtisen mukaan Shuffle Hands -kortin sääntö syntyi kansainvälisen sääntökilpailun voittajan Kagami Haruyan ideasta. Uusia versioita ilmestyy yhä tasaiseen tahtiin – tuorein iso avaus on vuoden 2023 UNO No Mercy.

Usein kysytyt kysymykset

Montako korttia UNO-pakassa on?

Klassisessa UNO-pakassa on 108 korttia: 76 numerokorttia (19 kutakin väriä), 24 toimintakorttia ja 8 villiä. Vuodesta 2018 myyty vakiopainos sisältää 112 korttia – lisänä Wild Shuffle Hands ja kolme muokattavaa villikorttia. Joissakin 112 kortin painoksissa lisäkorttina on Wild Swap Hands.

Mitä tapahtuu, jos unohtaa huutaa UNO?

Jos et huuda "UNO!" pelatessasi toiseksi viimeisen korttisi ja jäät kiinni ennen kuin seuraava pelaaja aloittaa vuoronsa, nostat rangaistukseksi kaksi korttia. Jos kukaan ei huomaa ajoissa, rangaistusta ei tule. Vanhoissa 2000-luvun alun sääntölehtisissä sakko oli neljä korttia, mutta nykysääntö on kaksi.

Saako +2-kortin päälle lyödä toisen +2:n?

Virallisten sääntöjen mukaan ei: nostokortteja ei saa ketjuttaa, vaan seuraava pelaaja nostaa kortit ja menettää vuoronsa. Ketjutus eli pinoaminen on silti hyvin yleinen talon sääntö. Ainoa virallinen UNO-versio, jossa ketjutus kuuluu sääntöihin, on UNO No Mercy (2023).

Milloin villin +4-kortin saa pelata?

Virallisesti vain silloin, kun kädessä ei ole poistopakan päällimmäisen kortin väriä. Saman numeron tai toimintakortin saa kuitenkin pitää kädessä. Vastustaja voi haastaa +4:n: jos kortti pelattiin laittomasti, pelaaja nostaa neljä korttia itse – jos haasto oli väärä, haastaja nostaa kuusi.

Montako korttia UNOssa jaetaan?

Jokainen pelaaja saa seitsemän korttia. Loput kortit muodostavat nostopakan, ja sen päällimmäinen käännetään poistopakan aloituskortiksi. UNOa pelaa 2–10 pelaajaa, ja ikäsuositus on 7 vuotta.

Voiko UNOa pelata kahdestaan?

Voi. Klassisessa kaksinpelimuunnoksessa suunnanvaihto toimii kuten ohitus, ohituskortin pelaaja saa heti uuden vuoron, ja +2:n tai +4:n jälkeen vuoro palaa kortin pelaajalle. Muilta osin peli kulkee normaalein säännöin.

Miten UNOn pisteet lasketaan?

Erän voittaja saa pisteet vastustajien käsiin jääneistä korteista: numerokortit arvonsa mukaan, toimintakortit 20 ja villit 50 pistettä – 112-pakan lisävillit 40. Klassinen peli pelataan 500 pisteeseen. Virallinen vaihtoehto on kirjata omat jäännöspisteet joka erästä, jolloin vähiten kerännyt voittaa.

Saako nostetun kortin pelata heti?

Saa. Jos sopivaa korttia ei ole, nostat nostopakasta yhden – ja jos se käy poistopakkaan, saat pelata sen heti samalla vuorolla. Muussa tapauksessa vuoro siirtyy seuraavalle. Vuorossa saa aina pelata vain yhden kortin.

Mikä UNO-versio kannattaa valita?

Klassinen UNO on paras aloituspaikka. UNO Flip (2019) tuo kaksipuoliset kortit ja kovemmat rangaistukset, UNO No Mercy (2023) armottomat nostoketjut ja Mercy-säännön, UNO All Wild (2021) pelkät villikortit ja UNO Junior 3-vuotiaille sopivan version. UNO DOS on itsenäinen sisarpeli, ei laajennus.

Kokeile myös näitä

• Skip-Bo 2–6 pelaajaa · helppo
• Seiska 2–7 pelaajaa · helppo
• Läpsy 2–8 pelaajaa · helppo
• Sika 2–8 pelaajaa · helppo