Katko-korttipelin säännöt

Pelin tavoite

Katkon tavoite mahtuu yhteen lauseeseen: voita jaon viimeinen tikki. Kortit pelataan tikkeinä eli kierroksina kuten muissakin tikkipeleissä, mutta neljä ensimmäistä tikkiä eivät tuo yhtään mitään – vasta viidennen ja viimeisen tikin voittaja saa yhden pelipisteen. Ensimmäisenä kolme pelipistettä kerännyt voittaa koko pelin.

Tämä yksi sääntö kääntää tutun tikkipelin logiikan nurin. Korkeat kortit eivät ole hyviä siksi, että niillä voittaa tikkejä, vaan siksi, että niillä voi voittaa oikean tikin. Koko jako on viiden siirron mittainen asemasota, jossa jokainen yrittää järjestää itselleen otteen juuri viimeisestä kierroksesta – ja siksi peli on paljon ovelampi kuin sääntöjen lyhyys antaa ymmärtää.

Katko, viimeinen tikki vai tikki?

Hakusanana katko tarkoittaa useimmiten ihan muuta kuin korttipeliä – sähkökatkoa tai mainoskatkoa. Korttipelin virallisempi toinen nimi onkin viimeinen tikki, joka kertoo pelin idean suoraan. Nimen ”katko” alkuperää vanhat sääntökuvaukset eivät selitä, eikä pelissä ole mitään erillistä katkaisusiirtoa – yksikään sääntökuvaus ei sellaista tunne. Nimi on vain nimi.

Peliä kutsutaan arkipuheessa joskus pelkäksi tikiksi, mutta nimitys on epätarkka kahdesta syystä: tikki tarkoittaa yhtä pelattua kierrosta, ja Tikki on lisäksi oman erillisen pelin nimi – siinä voittaa kolme tikkiä kerännyt, ei viimeisen tikin viejä. Sukua pelit toki ovat, mutta säännöt eivät ole vaihtokelpoisia.

Peliperheeltään katko on nimenomaan tikkipeli: kortit pelataan kierroksina, joista korkein pyydettyä maata oleva kortti vie voiton. Se ei ole lyöntipeli, jossa kortteja lyödään ja kaadetaan pinoon – siihen perheeseen kuuluu esimerkiksi paskahousu.

Valmistelu ja jako

1. Ota tavallinen 52 kortin pakka ilman jokereita. Korttien järjestys on tuttu: ässä on korkein ja kakkonen alin.
2. Valitkaa jakaja: jakajana toimii edellisen pelin voittaja, tai ensimmäisellä kerralla jakaja arvotaan.
3. Jakaja jakaa jokaiselle viisi korttia. Jos pelaajia on paljon, jaetaan mieluummin neljä korttia.
4. Loput pakasta jäävät syrjään kuvapuoli alaspäin. Niitä ei käytetä: peruspelissä ei ole nostopakkaa eikä valttikorttia.
5. Ensimmäisen tikin avaa etumies eli jakajasta myötäpäivään seuraava pelaaja.

Pelaajia mahtuu mukaan käytännössä kahdesta seitsemään yhdellä pakalla. Huomaa, että pienellä porukalla suurin osa pakasta jää pois pelistä: kolmen pelaajan jaossa käytössä on vain 15 korttia 52:sta, joten korkeimmatkaan kortit eivät välttämättä ole mukana – tämä epävarmuus kuuluu peliin.

Pelin kulku

Tikki pelataan näin: avaaja lyö pöytään minkä tahansa kortin, ja muut pelaavat vuorollaan yhden kortin myötäpäivään. Kolme sääntöä ratkaisee kaiken:

• Maapakko. Pyydettyä eli avattua maata on pelattava, jos sitä kädessä on. Tätä kutsutaan myös maan tunnustamiseksi.
• Voittaa ei ole pakko. Tikkiä ei tarvitse yrittää viedä – pieninkin pyydetyn maan kortti täyttää maapakon. Perussäännöissä ei siis ole yliottopakkoa.
• Maaton kortti ei kilpaile. Jos pyydettyä maata ei ole, saa heittää minkä tahansa kortin – mutta se ei voi voittaa tikkiä, oli se kuinka korkea hyvänsä.

Tikin vie korkein pyydettyä maata oleva kortti – valttia peruspelissä ei ole. Tikin voittaja kerää kortit eteensä ja avaa seuraavan tikin. Näin jatketaan, kunnes kädet ovat tyhjät: viiden kortin käsillä tikkejä tulee tasan viisi.

Välitikeistä ei saa pisteitä, mutta yksi niistä on silti arvokas: neljännen eli toiseksi viimeisen tikin voittaja avaa viimeisen tikin ja päättää siis, mitä maata viimeisellä kierroksella pelataan. Tämä on koko pelin taktinen sarana.

Esimerkkijako vaihe vaiheelta

Kolme pelaajaa: Aino, Eero ja Liisa. Aino on etumies. Näin jako voisi edetä:

1. 1. tikki: Aino avaa hertta­yhdeksiköllä. Eero tunnustaa herttasotamiehellä – hänen ei olisi pakko lyödä yli, mutta hän tekee sen. Liisa pelaa herttakolmosen. Eero vie tikin ja avaa seuraavan.
2. 2. tikki: Eero avaa patakuninkaalla. Aino tunnustaa patakuutosella, Liisa patakakkosella. Eero vie taas – kaksi tikkiä, nolla pistettä.
3. 3. tikki: Eero pelaa yksinäisen ristinelosensa pois alta – matalat irtokortit kannattaa hävittää alkutikeissä. Aino tunnustaa ristirouvalla. Liisalla ei ole ristiä, joten hän heittää ruutu­kahdeksikon, joka ei kilpaile tikistä. Aino vie.
4. 4. tikki – ratkaiseva: Aino avaa ruutukympillä. Eero tunnustaa ruutukakkosella, Liisa ruutusotamiehellä. Liisa vie toiseksi viimeisen tikin – ja saa siksi avata viimeisen ja valita sen maan.
5. 5. tikki: Liisa avaa pataviitosella. Eerolla ei ole enää pataa, joten hän heittää herttaviitosen vapaasti. Aino tunnustaa pataa – pataässällä, jonka hän on säästänyt juuri tätä varten. Aino vie viimeisen tikin ja saa jaon ainoan pelipisteen.

Jaon opetus: Eero voitti kaksi ensimmäistä tikkiä, ja ne olivat arvottomia. Liisa voitti tärkeän neljännen tikin, mutta joutui avaamaan viimeisen suoraan Ainon säästämään ässään. Katkossa ei lasketa, montako tikkiä keräät – vaan kenellä on ote viimeisestä.

Pisteet ja pelin päättyminen

• Viimeisen tikin voittaja saa yhden pelipisteen. Muista tikeistä ei kirjata mitään.
• Jaon jälkeen kortit sekoitetaan ja jaetaan uudelleen. Perinteinen tapa on, että jakovuoro kuuluu voittajalle.
• Ensimmäisenä kolme pelipistettä kerännyt voittaa pelin. Osa pöydistä pelaa viiteen pisteeseen – pidempi matka tasoittaa yksittäisten jakojen onnea.
• Katkoa voi hyvin pelata myös jako kerrallaan, jolloin jokainen jako on oma pikapelinsä.

Pisteenlasku ei vaadi kynää eikä paperia: kolmeen laskeminen sujuu päässä. Juuri keveytensä vuoksi katko on hyvä välipeli pidempien korttipelien lomassa.

Muunnelmat ja kakkossäännöt

Katkon perussäännöt ovat vakaat, mutta lisäsäännöissä pöytäkohtainen vaihtelu on suurta – samannimisiä sääntöjä pelataan eri pöydissä aidosti eri tavoilla. Sopikaa käytössä olevat muunnelmat ääneen ennen ensimmäistä jakoa, niin kiistoilta vältytään.

Kakkossäännöt – kolme eri versiota

Peruspelissä kakkonen on vain pakan pienin kortti eikä tuo mitään bonusta – vanhimmat muistiin kirjatut säännöt eivät tunne kakkossääntöä lainkaan. Pelaajien keskuudessa liikkuu kuitenkin kolme keskenään yhteensopimatonta bonusversiota:

• Kakkosvoitto: jos viimeisen tikin avaaja lyö kakkosen ja pitää tikin, hän saa kerralla kolme pelipistettä – eli voittaa pelin heti. Tätä ei sovelleta monen pakan pelissä, eikä yleensä alle neljän pelaajan pöydässä.
• Tuplapiste: viimeisen tikin voittaminen kakkosella tuo kaksi pistettä yhden sijaan. Tämä on netin peliohjeiden yleisin versio – kakkosen mahdollisuus pitää pelaajat kiinnostuneina huonollakin kädellä.
• Piste jokaisesta kakkosesta: minkä tahansa tikin voittaminen kakkosella tuo yhden pelipisteen, joten samasta jaosta voi kertyä useampi piste. Sopii parhaiten kahden tai kolmen pelaajan peliin.

Versiot ovat oikeasti eri sääntöjä, eivät saman säännön muotoiluja – valitkaa niistä korkeintaan yksi.

Valtti mukaan

Perusversiossa valttia ei ole, mutta valttimuunnelmaa pelataan kahdella tavalla: valttimaa arvotaan ennen jakoa, tai jaon jälkeen pakan päällimmäinen kortti käännetään valtiksi. Valttikortti vie tikin maasta riippumatta, ja jos valtteja pelataan useita, korkein valtti voittaa. Osa peliohjeista opettaa valttiversion pelin perusmuotona – kyse on samasta peliperheestä, jossa raja katkon ja tikin välillä liukuu.

Yliottopakko

Joskus sovitaan, että tikki on pakko yrittää voittaa, jos siihen pystyy – pelkkä maan tunnustaminen pienellä kortilla ei riitä. Valttipelissä yliottopakko menee maapakon edelle. Sääntö muuttaa pelin tuntumaa rajusti: korttien säästely loppuun vaikeutuu, kun korkeat kortit pakotetaan pöytään aikaisin.

Peli viiteen

Kolmen pisteen sijaan pelataan viiteen pelipisteeseen – tai porukan sopimaan muuhun rajaan. Pidempi peli palkitsee tasaista taitoa, lyhyt suosii rohkeita riskejä.

Laistokatko

Katko väärinpäin: viimeistä tikkiä vältellään, ja sen ottamisesta saa miinuspisteen. Eniten viimeisiä tikkejä kerännyt häviää. Harvinaisempi muunnelma, joka kääntää koko taktiikan päälaelleen – nyt ässät ovatkin taakka, josta on päästävä eroon ennen loppua.

Kukkuminen

Harvinainen lisäsääntö tilanteeseen, jossa kaikki pelaajat ovat kahdessa pisteessä: viimeisenä kahteen pisteeseen yltänyt saa ”kukkua”, jolloin jokaisen pelaajan pisteet putoavat yhdellä. Peli venyy ja jännite kasvaa – kannattaa kokeilla ainakin kerran.

Kymmenen kortin tikki

Jokaiselle jaetaan viisi korttia käteen ja lisäksi viisi avokorttia pöytään pelaajan eteen – yhteensä kymmenen korttia ja kymmenen tikkiä per jako. Avokortit ovat kaikkien nähtävissä, mikä tuo peliin muistipelin sijaan avointa laskentaa. Harvinaisempi muunnelma sekin.

Eri korttimäärät

Viiden kortin käsi on vakiintunut tapa, mutta kortteja voi jakaa enemmän tai vähemmän – kunhan jokainen saa yhtä monta. Pidempi käsi tekee jaosta harkitsevamman, lyhyt käsi nopean ja onnekkaan.

Katko kahdestaan ja isolla porukalla

Kahdestaan katko toimii sellaisenaan – mitään erillisiä kaksinpelisääntöjä ei tarvita. Pienellä pelaajamäärällä taito painaa eniten, koska tikkejä ehtii suunnitella ja vastustajan kättä päätellä. Kakkossäännöistä kolmas versio, piste jokaisesta kakkosella voitetusta tikistä, on tehty juuri pienelle porukalle. Lisää kahden pelaajan pelejä löydät korttipelit kahdelle -sivulta.

Isolla porukalla yksi pakka riittää seitsemään pelaajaan asti; sitä isommalle joukolle sekoitetaan toinen pakka mukaan, ja silloin jaetaan mieluummin neljän kortin kädet. Huomaa, että kakkosvoitto-sääntöä ei sovelleta monen pakan pelissä. Mitä enemmän pelaajia, sitä enemmän jako ja korttionni ratkaisevat – isolla porukalla katko on rento seurapeli, ei taitokoitos.

Aloittelijoille ja lapsille katko sopii mainiosti: säännöt oppii yhdessä jaossa, ja yksinkertaisen pinnan alta paljastuva juoni kantaa pitkälle. Muita helposti opittavia pelejä on koottu helppojen korttipelien listalle.

Strategia ja vinkit

• Neljäs tikki ratkaisee. Sen voittaja avaa viimeisen tikin ja valitsee maan. Suunnittele koko jako niin, että sinulla on ote toiseksi viimeisestä kierroksesta – tai vähintään kortti, jolla vastaat siihen.
• Hävitä irtokortit alussa. Yksinäiset matalat ja keskikortit ovat lopussa hyödyttömiä – pelaa ne pois ensimmäisissä tikeissä, joilla ei ole mitään arvoa.
• Säästä ässä loppuun. Ässä tai harvoin pelatun maan korkein kortti on paras juuri viimeisessä tikissä. Sen tuhlaaminen ensimmäiseen kierrokseen on aloittelijan klassikkovirhe.
• Pelaa pitkä maa kuiviin. Jos sinulla on monta saman maan korttia, pelaa niitä ylhäältä alkaen: kun muilta loppuu maa kesken, viimeisen tikin voi viedä vaikka sen maan kakkosella – kukaan ei enää pysty tunnustamaan.
• Sovita taktiikka porukan kokoon. Kaksin ja kolmisin voi rakentaa pitkiä suunnitelmia; täydessä pöydässä kannattaa pelata suoremmin, koska korttionni ratkaisee suuremman osan jaoista.

Aloittelijan virheet ja kiistatilanteet

• Maapakon unohtaminen. Pyydettyä maata on pakko tunnustaa – väärän kortin heittäminen maata pihdaten on pelin vakavin rike. Vanhat säännöt eivät määrää rangaistusta, joten sopikaa linja etukäteen.
• Luulo, että tikki on pakko voittaa. Ei ole, ellei yliottopakosta ole erikseen sovittu. Pienellä kortilla tunnustaminen on täysin sallittua – ja usein viisasta.
• Maaton ässä ”voittaa” tikin. Ei voita. Ilman valttia vain pyydetyn maan kortit kilpailevat tikistä; maaton kortti on aina pelkkä poisheitto, oli se kuinka komea tahansa.
• Kakkossäännöstä kiistely kesken jaon. Kolme versiota ovat aidosti eri sääntöjä. Jos versiota ei ole sovittu ennen peliä, pelatkaa jako loppuun ilman bonusta ja sopikaa sääntö seuraavaan jakoon.
• Valtin olettaminen. Toinen pelaaja on voinut oppia pelin valttiversiona ja toinen ilman. Kysy aina ennen ensimmäistä jakoa: onko valttia vai ei?
• Viimeisen tikin avaajan sekoaminen. Viimeisen tikin avaa aina neljännen tikin voittaja – ei etumies eikä edellisen jaon voittaja. Tämä unohtuu helposti, kun jakoja pelataan monta peräkkäin.

Historia

Katko on suomalainen kansanpeli, jonka historiaa ei ole dokumentoitu: kukaan ei tiedä, milloin tai mistä peli on Suomeen tullut. Edes kansainvälinen korttipelien arkisto pagat.com ei tunne katkoa lainkaan – sen Suomi-sivun ainoa viimeiseen tikkiin keskittyvä peli on Kurkku, jossa viimeistä tikkiä päinvastoin vältellään. Vanhin jäljitettävä kirjallinen sääntökuvaus on 2000-luvun harrastajasivustolta, jonne säännöt lähetti pelin osaaja – ja tuohon kuvaukseen myös Wikipedian katko-artikkeli pohjautuu.

Peli kuuluu eurooppalaiseen viimeisen tikin pelien perheeseen, ja sen kotimainen peilikuva on laistokatko, jossa sama tikki muuttuu tavoitteesta uhaksi. Muita tikkipelejä pelivalikoimassamme ovat esimerkiksi marjapussi ja hertta – lisää kotimaisia klassikoita löydät suomalaisten korttipelien listalta. Tikkipelien termit, kuten maapakko ja etumies, on selitetty sanastossamme.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on katko-korttipeli?

Katko eli viimeinen tikki on suomalainen tikkipeli tavallisella 52 kortin pakalla. Jokainen saa viisi korttia, ja tikkejä pelataan tavalliseen tapaan – mutta pisteen tuo ainoastaan jaon viimeinen tikki. Peli jatkuu, kunnes joku on kerännyt kolme pelipistettä.

Montako korttia katkossa jaetaan?

Jokaiselle pelaajalle jaetaan viisi korttia; jos pelaajia on paljon, mieluummin neljä. Loput pakasta jäävät syrjään, eikä niitä käytetä – peruspelissä ei ole nostopakkaa eikä valttikorttia.

Onko katkossa valttia?

Perussäännöissä ei ole: tikin vie aina korkein pyydettyä maata oleva kortti. Valtti on erikseen sovittava muunnelma – se joko arvotaan tai jaon jälkeen pakan päällimmäinen kortti käännetään valtiksi. Sopikaa asiasta ennen jakoa.

Onko maata pakko tunnustaa katkossa?

Kyllä. Pyydettyä maata on pelattava, jos sitä kädessä on – tätä kutsutaan maapakoksi. Tikkiä ei kuitenkaan ole pakko yrittää voittaa: pieninkin maan kortti kelpaa. Jos maa puuttuu, saa heittää minkä tahansa kortin, mutta se ei kilpaile tikistä.

Miten katkossa saa pisteitä?

Ainoastaan jaon viimeisen tikin voittaja saa yhden pelipisteen – muut tikit eivät tuo mitään. Peli jatkuu jako kerrallaan, ja ensimmäisenä kolme pelipistettä kerännyt voittaa. Joissakin pöydissä pelataan viiteen pisteeseen.

Mikä on katkon kakkossääntö?

Kakkossäännöstä liikkuu kolme keskenään erilaista versiota: kakkosella avattu ja pidetty viimeinen tikki tuo kolme pistettä ja voittaa pelin heti, viimeinen tikki kakkosella tuo kaksi pistettä, tai jokainen kakkosella voitettu tikki tuo pisteen. Vanhimmat muistiin kirjatut säännöt eivät tunne bonusta lainkaan – sopikaa versio ennen peliä.

Kuka aloittaa katkon?

Ensimmäisen tikin avaa etumies eli jakajasta myötäpäivään seuraava pelaaja. Jakajaksi valitaan edellisen pelin voittaja tai jakaja arvotaan. Jatkossa jokaisen tikin avaa aina edellisen tikin voittaja.

Mikä on laistokatko?

Laistokatko on katko väärinpäin: viimeistä tikkiä yritetään välttää, ja sen ottamisesta saa miinuspisteen. Eniten viimeisiä tikkejä kerännyt häviää. Se on harvinaisempi muunnelma, joka kääntää koko taktiikan päälaelleen.

Onko katko sama peli kuin tikki?

Ei aivan. Katkoa kutsutaan joskus pelkäksi tikiksi, mutta nimitys on epätarkka: tikki tarkoittaa yhtä kierrosta, ja Tikki on lisäksi oman erillisen pelin nimi, jossa voittaa kolme tikkiä kerännyt. Katkossa ratkaisee vain viimeinen tikki.

Kokeile myös näitä

• Tikki 2–6 pelaajaa · helppo
• Hertta 3–6 pelaajaa · keskitaso
• Marjapussi 4 (3, 2) pelaajaa · vaativa
• Bridge 4 pelaajaa · vaativa