Skip-Bon säännöt

Pelin tavoite

Skip-Bo on Mattelin erikoispakalla pelattava korttipeli, jossa jokaisella pelaajalla on oma pöytäpino ja yksi ainoa päämäärä: tyhjentää se ensimmäisenä. Kortteja ei kerätä eikä niillä oteta tikkejä, vaan ne pelataan pöydän keskelle yhteisiin kokoamispinoihin nousevassa järjestyksessä 1:stä 12:een. Käsikortit ja omat poistopinot ovat vain työkaluja – voiton ratkaisee yksin pöytäpino.

Toisin kuin vaikkapa rommissa, jossa jokainen rakentaa sarjoja omaan käteensä, Skip-Bossa kaikki pelaavat samoihin pinoihin ja kilpailevat puhtaasti vauhdista ja ajoituksesta. Nimensä peli on saanut villeistä Skip-Bo-korteista, jotka käyvät mistä tahansa numerosta ja pelastavat monta jumiin mennyttä tilannetta.

Sana termeistä: tällä sivulla käytetään nimiä pöytäpino, kokoamispino, poistopino ja nostopakka. Joissakin suomenkielisissä ohjeissa pöytäpinoa kutsutaan varastopinoksi ja kokoamispinoa rakennuspinoksi – kyse on täsmälleen samoista pinoista.

Pakka: 162 korttia

Skip-Bo pelataan omalla erikoispakalla, jossa on 162 korttia:

• 144 numerokorttia – numerot 1–12, kutakin numeroa 12 kappaletta.
• 18 villiä Skip-Bo-korttia, jotka käyvät mistä tahansa numerosta 1–12.

Numerokorteissa ei ole maita, joten vain numerolla on väliä. Skip-Bo-kortti on pelin arvokkain kortti: sillä voi aloittaa kokoamispinon ykkösenä, paikata puuttuvan numeron keskeltä sarjaa tai täyttää pinon kahtenatoista. Kun villi on pelattu pinoon, se lasketaan siksi numeroksi, jonka paikalle se lyötiin, ja seuraava kortti jatkaa sarjaa normaalisti.

Valmistelu ja jako

1. Sekoita koko 162 kortin pakka huolellisesti, jotta villit kortit jakautuvat tasaisesti.
2. Jaa jokaiselle oma pöytäpino: 30 korttia, kun pelaajia on 2–4, ja 20 korttia, kun pelaajia on 5–6. Pino asetetaan kuvapuoli alaspäin, ja päällimmäinen kortti käännetään heti näkyviin pinon päälle.
3. Loput kortit muodostavat nostopakan pöydän keskelle. Sen viereen jätetään tilaa enintään neljälle kokoamispinolle.
4. Käsikortteja ei jaeta valmiiksi. Jokainen nostaa oman vuoronsa alussa kätensä täyteen eli viiteen korttiin.
5. Vuoro kiertää myötäpäivään. Virallisissa säännöissä jakajaksi valitaan suurimman kortin nostanut pelaaja, ja pelin aloittaa jakajan vasemmalla puolella istuva; kotipeleissä aloittajaksi sovitaan usein nuorin pelaaja.

Huomaa, että poistopinoja ei ole pelin alussa lainkaan. Ne syntyvät vasta pelin kuluessa, kun jokainen vuoro päättyy yhden käsikortin poistoon.

Vuoron kulku

Vuorossa on kolme vaihetta, ja ne tehdään aina samassa järjestyksessä:

1. Nosta käsi täyteen. Nosta nostopakasta niin monta korttia, että kädessäsi on viisi.
2. Pelaa kokoamispinoihin. Saat pelata niin monta korttia kuin pystyt ja haluat. Kortin saa pelata kolmesta paikasta: käsikorteista, pöytäpinon päällimmäisestä tai omien poistopinojen päällimmäisistä. Jos pelaat koko viiden kortin kätesi kesken vuoron, nosta heti viisi uutta korttia ja jatka samaa vuoroa.
3. Lopeta vuoro poistolla. Vuoro päättyy aina siihen, että siirrät yhden käsikortin johonkin omista poistopinoistasi. Sen jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle.

Kokoamispinoihin pelaaminen on vapaaehtoista – korttia ei ole pakko lyödä, vaikka se sopisi pinoon. Sen sijaan vuoron päättävä poisto on pakollinen, ja juuri se tekee pelistä taktisen: jokainen vuoro kasvattaa omia poistopinoja, jotka on ennemmin tai myöhemmin purettava. Pinojen ja muiden peruskäsitteiden merkitykset voi kerrata korttipelisanastosta.

Kokoamispinot 1:stä 12:een

Pöydän keskellä voi olla enintään neljä yhteistä kokoamispinoa, ja jokainen pelaaja saa pelata mihin tahansa niistä. Pinot toimivat näin:

• Uuden pinon saa aloittaa vain ykkösellä tai Skip-Bo-kortilla, joka lasketaan silloin ykköseksi.
• Pinoa kasvatetaan täsmälleen yksi numero kerrallaan: ykkösen päälle kakkonen, kakkosen päälle kolmonen ja niin edelleen.
• Skip-Bo-kortti käy minkä tahansa numeron paikalle, myös keskelle sarjaa.
• Kun pinoon pelataan 12 – tai Skip-Bo kahdentoista paikalle – pino on valmis. Se poistetaan pöydästä, ja tilalle voi aloittaa uuden pinon.
• Valmiiden pinojen kortit sekoitetaan uudeksi nostopakaksi, kun vanha nostopakka ehtyy. Kortit eivät siis koskaan lopu kesken.

Jos yhteisiin pinoihin rakentaminen tuntuu tutulta, samaa perusideaa käytetään vauhdikkaassa stressissä – Skip-Bossa tahti on vain vuoropohjainen ja rauhallisempi.

Poistopinot ja vuoron lopetus

Jokaisella pelaajalla saa olla enintään neljä omaa poistopinoa. Ne alkavat tyhjinä ja kasvavat vuorojen lopetuksista. Kolme sääntöä riittää:

• Kortit saa pinota poistopinoihin missä tahansa järjestyksessä – kympin päälle saa lyödä vaikka kakkosen.
• Vain päällimmäinen kortti on pelattavissa kokoamispinoon.
• Poistopinon järjestystä ei saa muuttaa jälkikäteen, eikä pinoa voi tyhjentää muuten kuin pelaamalla kortit yksitellen kokoamispinoihin.

Poistopino on samaan aikaan varasto ja ansa: sinne voi parkkeerata kortteja odottamaan oikeaa hetkeä, mutta huonossa järjestyksessä pinottu kasa hautaa tärkeät kortit alleen.

Saako Skip-Bo-kortin poistaa? Virallisten sääntöjen mukaan saa – vuoron lopuksi poistetaan mikä tahansa käsikortti, myös villi, ja sen voi myöhemmin pelata poistopinon päältä minä tahansa numerona. Villin hautaaminen on silti lähes aina tuhlausta, ja osa pöydistä pelaa kotisäännöllä, joka kieltää Skip-Bo-kortin jättämisen poistopinoon. Sopikaa oma linjanne ennen ensimmäistä jakoa.

Voitto ja pistelasku

Jaon voittaa se, joka pelaa pöytäpinonsa viimeisen kortin – peli päättyy siihen heti, eikä vuoroa pelata loppuun. Käsikortteihin tai poistopinoihin jääneillä korteilla ei ole merkitystä.

Rennossa kotipelissä voittajan julistaminen riittää. Pidempään matsiin viralliset säännöt tarjoavat pistelaskun:

• Voittaja saa 25 pistettä jaon voitosta.
• Lisäksi hän saa 5 pistettä jokaisesta kortista, joka jäi vastustajien pöytäpinoihin. Vain pöytäpinot lasketaan – käsikortteja ja poistopinoja ei.
• Matsi pelataan tavallisesti 500 pisteeseen; rajan ensimmäisenä ylittänyt voittaa.

Esimerkki: jos kahdelle vastustajalle jää pöytäpinoihin 6 ja 11 korttia, voittaja kirjaa 25 + 5 × 17 = 110 pistettä.

Paripeli

Neljällä tai kuudella pelaajalla Skip-Bo taipuu joukkuepeliksi, joka on monen mielestä pelin paras muoto. Perussäännöt pysyvät samoina, ja päälle tulee kolme lisäystä:

• Vuorossa oleva pelaaja saa pelata sekä omista että parinsa pöytä- ja poistopinoista.
• Pari ei saa neuvoa vuoron aikana – hänen on pysyttävä hiljaa ja annettava aktiivisen pelaajan päättää itse.
• Joukkue voittaa vasta, kun molempien pelaajien pöytäpinot on tyhjennetty. Peli siis jatkuu, vaikka toisen pino loppuisi kesken.

Kuuden hengen pelissä pelataan yleensä enintään kolmena parina, jolloin joukkueella on käytössään kaksi pöytäpinoa ja molempien pelaajien poistopinot. Paripelissä poistopinojen merkitys korostuu entisestään: hyvin järjestetyt pinot ovat lahja parille, sekaisin pinotut pelkkä taakka.

Muunnelmat

Lyhyt peli

Nopeammassa versiossa jokaisen pöytäpinoon jaetaan vain 10 korttia (tai sovitusti 15), ja muut säännöt pysyvät ennallaan. Lyhyt peli sopii illan avaukseksi ja lasten kanssa pelaamiseen, koska jako ratkeaa selvästi perusversiota nopeammin.

Skip-Bo tavallisilla korteilla

Erikoispakan voi korvata tavallisilla pelikorteilla. Yleisen kotikonstin mukaan sekoitetaan kaksi pakkaa jokereineen: kuninkaat ja jokerit toimivat villeinä Skip-Bo-kortteina, ja muut kortit ovat numeroita ässästä (1) rouvaan (12). Harvinaisemmassa kolmen pakan versiossa vain jokerit ovat villejä ja sarjat rakennetaan 1:stä 13:een, jolloin kuningas on sarjan huippu.

Skip-Bo Junior

Mattel myy pelistä myös lapsille suunnattua Junior-versiota, jossa numerosarjat ovat lyhyemmät – ne kulkevat ykkösestä kymmeneen – ja pinot pienemmät, joten peli pysyy lyhyenä ja helposti hahmotettavana.

Kahdestaan pelattu Skip-Bo on puolestaan tiivis kaksintaistelu ilman erillisiä muutossääntöjä – lisää pelejä samaan pöytään löydät korttipelit kahdelle -listalta.

Yleiset kiistatilanteet

• Kuka aloittaa? Virallinen linja: suurimman kortin nostanut jakaa, ja jakajan vasemmalla puolella istuva aloittaa. Moni suomalainen pöytä aloittaa nuorimmasta. Kumpikin tapa toimii – sopikaa se ennen jakoa.
• Lopetuspoisto unohtui. Vuoro ei virallisesti pääty ennen kuin yksi käsikortti on siirretty poistopinoon. Jos seuraava ehti jo aloittaa, luontevin ratkaisu on tehdä puuttuva poisto heti; vakiintunutta rangaistusta ei ole.
• Pelasin koko käteni – mitä nyt? Jos käsi tyhjenee kesken vuoron kokoamispinoihin pelaamalla, nostat heti viisi uutta ja vuoro jatkuu. Jos taas viimeinen käsikorttisi menee poistopinoon, vuoro päättyy normaalisti.
• Kokoamispino täyttyi, mutta pöydässä ei ole tilaa. Valmis, kahteentoista päättynyt pino poistetaan heti pöydästä, joten neljän pinon raja ei koskaan ylity.
• Pöytäpinon kortti pelattiin. Käännä pinon seuraava kortti heti näkyviin – pino ei saa jäädä ”sokkona” odottamaan.
• Villi poistopinossa. Jos Skip-Bo-kortti päätyy poistopinoon, se ei mene hukkaan: päällimmäisenä sen voi pelata kokoamispinoon minä tahansa numerona. Muistakaa kuitenkin sopia, sallitteko poiston ylipäätään (katso poistopinot).

Strategia ja vinkit

• Pöytäpino ensin. Pelaa pöytäpinon päällimmäinen aina kun se on mahdollista – vain se vie voittoon. Käsikortit ja poistopinot ovat välineitä, eivät tavoite.
• Pinoa poistot laskevaan järjestykseen. Esimerkiksi 12–11–10 purkautuu myöhemmin ketjuna suoraan kokoamispinoon. Tämä on suositus, ei sääntö – mutta se erottaa kokeneen pelaajan aloittelijasta.
• Säästä Skip-Bo-kortit pöytäpinolle. Käytä villit avaamaan tilanne, jossa pöytäpinon päällimmäinen pääsee kiertoon, äläkä tuhlaa niitä pelkkään käsikorttien purkuun.
• Katso vastustajan pöytäpinoa. Päällimmäinen kortti on kaikkien nähtävissä. Jos vastustaja odottaa viitosta, harkitse kahdesti, ennen kuin rakennat kokoamispinon juuri neloseen.
• Älä pelaa kaikkea, mitä voit. Jokainen kokoamispinoon lyöty kortti auttaa myös muita. Joskus kannattaa pihdata ja jättää pinot vastustajalle epämukaviin kohtiin.
• Suunnittele koko käden peluu. Jos saat pelattua kaikki viisi käsikorttia, nostat heti viisi uutta – hyvin ketjutettu vuoro voi purkaa pöytäpinoa useamman kortin verran kerralla.

Historia: Texasista Mattelille

Skip-Bon kehitti texasilainen Minnie Hazel Bowman (1915–2001), joka alkoi valmistaa peliä Brownfieldissä Texasissa vuonna 1967 ja perusti sen ympärille Skip-Bo, Inc. -yhtiön. Kerrotaan, että nimi syntyi lempinimistä: Skip oli Bowmanin oma lempinimi ja Bo hänen aviomiehensä.

Pelillisesti Skip-Bo on siistitty ja tuotteistettu versio vanhasta Spite and Malice -korttipelistä, jota pelataan tavallisilla pakoilla ja joka kuuluu kilpapasianssien (Russian Bank) sukuun. Bowman vaihtoi pakan omaan 162 kortin erikoispakkaan ja vakioi säännöt, mikä teki pelistä helposti opittavan ja myytävän perhepelin.

Vuonna 1980 pelin oikeudet osti International Games, ja kun Mattel osti International Gamesin vuonna 1992, Skip-Bo siirtyi samaan talliin UNOn kanssa. Siksi pelit muistuttavat pakkaukseltaan toisiaan ja löytyvät usein kaupan samasta hyllystä. Skip-Bo kuuluu yhä Mattelin vakiovalikoimaan, ja siitä myydään perusversion rinnalla myös Junior-versiota.

Usein kysytyt kysymykset

Montako korttia Skip-Bo-pakassa on?

Pakassa on 162 korttia: 144 numerokorttia, joissa numerot 1–12 esiintyvät kukin 12 kertaa, sekä 18 villiä Skip-Bo-korttia. Skip-Bo-kortti käy mistä tahansa numerosta, joten se voi sekä aloittaa kokoamispinon että täydentää sitä mihin kohtaan tahansa.

Kuinka monta pelaajaa Skip-Bo-peliin tarvitaan?

Skip-Bo sopii 2–6 pelaajalle. Kahdesta neljään pelaajaa saa kukin 30 kortin pöytäpinon, viidellä ja kuudella pelaajalla pino on 20 korttia. Isolla porukalla peli sujuu parhaiten pareina eli joukkuepelinä.

Mikä on pöytäpino?

Pöytäpino – joissakin ohjeissa varastopino – on jokaisen pelaajan oma, kuvapuoli alaspäin oleva pino, jonka päällimmäinen kortti on käännetty näkyviin. Koko pelin tavoite on tyhjentää oma pöytäpino ensimmäisenä; käteen tai poistopinoihin jäävät kortit eivät ratkaise voittoa.

Miten Skip-Bo päättyy?

Peli päättyy heti, kun joku pelaa pöytäpinonsa viimeisen kortin – hän voittaa jaon. Pistepelissä voittaja saa 25 pistettä jaosta ja lisäksi 5 pistettä jokaisesta vastustajien pöytäpinoihin jääneestä kortista; matsi pelataan tavallisesti 500 pisteeseen.

Saako Skip-Bo-kortin laittaa poistopinoon?

Virallisten sääntöjen mukaan saa: vuoron lopuksi poistetaan mikä tahansa käsikortti, myös villi, ja sen voi myöhemmin pelata poistopinon päältä minä tahansa numerona. Se on kuitenkin lähes aina tuhlausta, ja osa pöydistä pelaa kotisäännöllä, joka kieltää villin hautaamisen poistopinoon – sopikaa linja ennen peliä.

Mitä tapahtuu, kun kokoamispino tulee täyteen?

Kun pinoon pelataan 12 tai Skip-Bo kahdentoista paikalle, pino on valmis. Se poistetaan heti pöydästä, jolloin tilalle voi aloittaa uuden pinon, ja valmiiden pinojen kortit sekoitetaan uudeksi nostopakaksi, kun vanha ehtyy. Kortit eivät siis koskaan lopu kesken.

Miten Skip-Bon paripeli toimii?

Parit pelaavat yhteistä peliä: vuorossa oleva saa käyttää sekä omia että parinsa pöytä- ja poistopinoja. Pari ei saa neuvoa vuoron aikana, vaan hänen on pysyttävä hiljaa. Joukkue voittaa vasta, kun molempien pelaajien pöytäpinot on tyhjennetty.

Voiko Skip-Bon korvata tavallisilla korteilla?

Voi. Yleisimmässä kotiversiossa sekoitetaan kaksi tavallista pakkaa jokereineen: kuninkaat ja jokerit toimivat villeinä Skip-Bo-kortteina ja muut kortit numeroina ässästä (1) rouvaan (12). Kolmen pakan versiossa vain jokerit ovat villejä ja sarjat rakennetaan 1:stä 13:een.

Kuka Skip-Bon on keksinyt?

Pelin kehitti texasilainen Minnie Hazel Bowman, joka alkoi valmistaa sitä Brownfieldissä vuonna 1967. Kerrotaan, että nimi yhdistää hänen lempinimensä Skip ja aviomiehen lempinimen Bo. Oikeudet osti International Games 1980 ja Mattel 1992, joten nykyään Skip-Bo on saman talon peli kuin UNO.

Kokeile myös näitä

• UNO 2–10 pelaajaa · helppo
• Rommi 2–6 pelaajaa · helppo
• Canasta 4 (2–6) pelaajaa · vaativa
• Shanghai 3–6 pelaajaa · keskitaso